Ranskalaisen keittiön salaisuuksia <3

Keikahtivat eilen kekkalleen viikonlopun suunnitelmat. Sydän sanoi niin. Järkytyin Ranskaa kohdanneesta terrori-iskusta. Olen sydänjuuriltanikin surullinen. Aamuisella mieleeni tuli ajatus. Ranskalaista ruokaa, ranskalaista viiniäkin. Halusin osoittaa tukeni, näyttää myötätuntoni. Tein  tavalla joka minulle ominaista. Kapsahdan kauhaan. Laitan hyvää ruokaa. Ruoka tuo lohtua, hellanhööki lämpöä. 

Herra Ässä on parhaista parhain. Emme tehneetkään remppaa, siivonneet autotallia. Kurvasimmekin kohti Tampereen kauppahallia. Ostoslistan tein sydämestäni, mielikuvistani. Helposti keksin. Herkkusienikeittoa sinihomejuustotujauksella, kania tai viiriäisiä vaaleanpunaisella kastikkeella pääruuaksi. Jälkiruuaksi juustoa, völiin  keittelisin hillon itse. Rohkenen yhdistää hilloon pienen palan suomalaisuutta salmiakin muodossa. Ainoastaan kastikkeen reseptin kaivoin kätköistäni. Muuten sovelsin, ammensin ranskalaisen keittiön salaisuuksista. 

Mieleni palaa Ranskaan.  Maailmamme ei saa hajota enempää. Taistelen jotta pääsen pois pahoista ajatuksista, peloistani. Haluaisin hyväksyä meidät kaikki. Tässä hetkessä se haastavaa. Ymmärrän miksi olemme varpaillamme. Vaikka en haluaisi. Varvistelen kun kurottelen. Jotta ylttäisin ottamaan korkealta hyllyltä kupsuja, ilman jakkaraa.  Tai korkokengissä kun köpsöttelen. Silloin varvistelen. On ikävää, että mailmalla kulkiessa, ilman korkkareitakin, joutuu varvistelemaan. Koitan kovasti saada omat kantapäät maahan. Haaveilen matkasta Pariisiin. Lähtisin lättäpohjakengissä. Olen ollut Pariisissa kahdesti. Hyviä muistoja. Olennaisesti liittyvät ne myös ruokaan. Kuinkas muuten. Niin totta kuin olen ruokaa rakastava Rouva Ässä! 

Ruoka yhdistää. Yhteisen pöydän ääreen on ihana istahtaa, jutella ja tuntea läheisyys, syödä hyvin ja parantaa maailmaa. Kunpa se olisi niin yksinkertaista. Miten monesti olisimme mekin siihen osallistuneet! En kieltämättä itsekään tässä hetkessä huolisi pahantekijän jalkoja pöytäni alle, kanssani nauttimaan ateriaa, ja olemaan lähellä. Haaveilen; jonain päivänä vielä. 

Meillä on surua ja murhetta likilähelläkin. Rakas koiruutemme on kipeä. Ensi viikolla tiedämme enemmän, kun Emmi Eläinlääkäri ottaa Topin sairaalaan. Sydämeni on syrjälläännyrjällään, eikä Ranskan suru itkuani lainkaan laannuta. Mietin hyvän kautta, sydämiä lähetän. Äsken näin sydämen herneenversoissa. Siinä se on, kaiken salaisuus. 

Koostin illallisemme mielikuvista. Apunani kuninkaan keittiömestari sekä ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kaksi aarrettani. Kirjoja. Niitä selaan, luen ja tutkin. Molempia etsin kauan, kiersin divareita ja kirppareita. Ranskalaisen keittiön salaisuudet kirjaa etsin 4 vuotta. Kunnes vuonna 2009 siitä tehtiin uusintapainos. Sain sen lahjaksi Herra Ässältä. Toinen kirja, oli etsinnässä 8 vuotta, saapui toissa viikolla kotiin. Eräänä iltana Herra Ässälle kilahti meili. Huutonetin ilmoitusvahti. Se on laitettu elokuussa 2011. Olin jo ehtinyt unohtaa odotella! Ylskypylsky ylläripylläri sitäkin maksumakeampi.  Osta heti! Ludvig XV:n keittiömestarin Keittotaidon kannettava käsikirja oli vihdoin minun! Keittiöelämää Ranskan kuninkaan hovista vuodelta 1767. Pakahtelen kun kirjaa luen. Pakahduin eilenkin. Ranskalaisen keittiömestarin opein. Supatan salaisuuksia sopassani, keitoksissani. 

Herkkusienikeitto Stilton-twistillä ( 4 annosta)

400g herkkusieniä tuoreina
4 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
n. 1 l liha- tai kasvislientä
1 dl kermaa
ripsaus suolaa ja mustapippuria
maun mukaan sinihomejuustoa ( Stiltonia käytin) 
herneenversoa

Putsiputsi sienet ja leikkaa ne viipaleiksi. Laita voi pannulle ja kuullota sienet pannulla. Sienet lirauttaa nesteet pannuun, anna sen haihtua. Ripottele sienien päälle vehnäjauhot ja kaada liemi pannulle. Kaada ensin vain n.5 dl ja kaada sitten lisää vähitellen enemmän, jos tarve. Riippuu kuinka "paksua" keittoa haluat. Anna kiehua 15 minuuttia. Lisää sitten keittoon sinihomejuustoa ja kerma. Sekoittele ja sulattele juustoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Soseuta keitto jos haluat, minä jätin tarkoituksella juustosattumeisia. Ripauta keiton päälle muru, pari, muutama sekä herneenversoja. 

Vinkiksi! Herra Ässä ehdotti, että lopun keiton söisimme pastalle kastikkeena. Marttuus minussa... Suostuin! 

Kanin kanssa ei taaskaan onnannut, viiriäisiä ostimme. Ostoslistalla olikin jompsinkumpsin.  Viiriäisille voista, Dijon-sinapista, valkosipulista ja tuoreesta oreganosta tein makusötkön. 

50g huoneenlämpöistä voita
2 tl Dijon-sinappia
0,5 dl tuoretta oreganoa

Sekoita ainekset. Voitele viiriäiset seoksella. Anna makustua muutama tunti. 

Paista viiriäisiin kaunis, ruskea pinta. Pannulle voita, viiriäiset perään. Linnut uunivuokaan, jonne kaada n.1dl valkoviiniä ja paistoliemi pannulta. Uuni 200 astetta ja kello kilkattamaan 30 minuutin päähän. Viiriäiset olisivat kypsiä. Välillä toki valele viiriäisiä paistoliemellä ja kääntele kylkiä. 

Muistelin makumuistoa Pariisista, vuodelta 2008. Kastiketta joka oli lempeä, tomaattinen. Muistan hetken, Pariisissa. Muistan bistron, sen sisustuksen, pöytäliinat, taulut, tunnelman. Tekivät sen ihmiset. Paikka on aivan täynnä. Jonoakin oli. Odotimme ruokia liian kauan. Palvelu oli töykeää. Ruoka oli hyvää. Seura parhainta. Olimme tuore pariskunta. Herra Ässä kouluttautui Englannissa, väliviikonlopuksi Pariisiin treffit tehtiin.
Niin se kastike, netistä hämmensin aikanaan ohjeen. Muokkasin sitä, kuinkas muuten... Olin löytänyt muistoni kastikkeen. 

Sauce Aurore Rouva Ässän tapaan

25g voita
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
2 dl kermaa
1/4 tl muskottipähkinää
suolaa
0,5 dl tomaattipyrettä
kauhallinen viiriäisten paistolientä

Laita voi kattilaan sulamaan. Lisää vehnäjauhot, ja sekoittele koko ajan. Jauhot ei saa ruskistua. Lisää maito, ja sitten kermaa vähitellen. Kuumenna kastiketta ja sekoita koko ajan. Kastikkeen pitää olla tasaista ja sakeaa. Lisää lopuksi suolaa ja muskottipähkinä. Sekä paistoliemi. Anna hautua n. 10 minuuttia. 

Ei tullut aivan vaaleanpunaista, paistoliemi tummensi. Samalla syvensi kastikkeen makua. 

Pääruuan päälle paistoin brie- juustoa. Leikkasin juustosta kovat kuoret pois. Pyöritin juuston palaset ensin kananmunassa, sitten vehnäjauhoissa. Kullankeltaiseksi muutin pannulla, jossa reilusti öljyä. 

Hillo valmistui helposti sekin. 

100g kuivattuja pehmeitä viikunoita
1 dl vettä
3-4 rkl hillosokeria
n. 20g salmiakkia

Sulata salmiakki nesteeksi tilkassa kiehuvaa vettä. Pienennä saksilla tai veitsellä viikunat. Laita ne kattilaan, ja lisää vesi. Keitä n.10 minuuttia. Soseuta. Lisää salmiakki hilloon, sekoita ja anna kiehahtaa. Jos hillo tuntuu liian paksulta, lisää vettä. Hillon tulee olla löröhköä. Lisää lopuksi hillosokeria ja anna vielä kerran kiehahtaa. 

Miten oli ihana kokkailla, vapauttaa mieli vihasta ja pelosta. Tällaisella hetkellä, kun tapahtuu pahaa ja koen surua, on lohdullista ja lämmittävää ajatella hyvän kautta, nähdä sydämiä.