Firin makarna on uusi makaronilaatikko!

Tällaisesta minä pidän. Takana on tarina. Ruualla, reseptillä on. Tarina. Olipa kerran. Kreikassa. Corfun saarella...
. 
Yksi kivoimmista ja ihanimmista jutskista elämässäni on olla Tättä. Sisarellani on kolme poikaa. Aikuisia jo kaksi vanhinta, nuorinkin teini. Edelleen he kaikki kutsuvat minua Tätäksi. Sen lempinimen sain, kun vanhin pojista syntyi. Tättä olen ollut nyt reilut 24 vuotta. Olen saanut matkustella maailmalla poikien kanssa. Miten ihana asia! 

Matkakaipuuta on siis ilmassa. Valokuvia katselin. Muistelin poikien kanssa tekemääni Kreikan matkaa. Kuvienkin kautta. Poksahtipa mieleeni muisto; makaronilaatikon tyyppinen loota. Miksen ole sitä aiemmin muistanut! Selvittelyt käyntiin. Oi ihana internet!
Kyseessä on Firin makarna- niminen ruoka. Alkuperä lienee lootalla Turkissa. Kreikassa me tällaista söimme. Likilähellä saattaa olla ruokahommat naapureilla. 
Tästä tuli meillä Uusi makaronilootalaatikkoinen! 

Aina, matkareissuissakin, ajatuksenani on; "Syödä pitää. Hyvin." 
On muutamia huomioonotettavia asioita; en syö sipulia ja lasten kanssa arvoitus mikä maistuu. Ajattelen että uusia makuja ja jutskia saa maistella. Niinpä tilasin aina poikien kanssa meille kaikille ruuat ilman sipulia. Mutkattomasti vaihtelimme lautasia. Maistelimme eri makuja. Jos pienelle miehelle ei maistunut se jota hän ensisijaisesti tilasi, vaihtoi Tättä omansa tilalle. Meillä oli kiertelevien lautasten kerho eli KLK. 

Siispä. Olipa Kreikassa kerran. Ihanassa ravintolassa. Tarjoilija kekkasi. Ehdotti meille kolmelle jaettavaksi omaa vuokaruokaa. Sopi meille. Oi, se ruoka kyllä vaan maistui!

Tästäpä ohje jonka netistä löysin ja mukailin. Koklaa! Maistuiko?  

Firin makarna (4:lle) 

1 pkt pastaa tai makaronia
800 g jauhelihaa (naudan tai lampaan)
suolaa
mustapippuria
minttua
valkosipulia ja sipulia jos haluat

Juustokastike

5-6 dl täysmaitoa
paketillinen halloumijuustoa
n. 2 dl cheddarjuustoraastetta
4 rkl vehnäjauhoja
2 kananmunaa

Laita makaronit kiehumaan. 
Pilko halloumijuusto pieniksi paloiksi ja raasta cheddarjuusto. 
Jos käytät sipulia, kuullota sen ensin pannulla.
Paista jauheliha. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää mukaan valkosipulia, jos haluat. Kun jauheliha on paistettu kevyesti ( älä kärvennä; ruoka menee vielä uuniin) , lisää pannuun hienonnettua minttua. Sekoita hyvin. 

Laita uuni lämpiämään; 200 astetta. 

Sitten juustokastike. Sen tekeminen ottaa vähän aikaa. Sitkeä ole! Kyllä se kastike klömppistyy ja paksuuntuu. Lupaan! 
Kaada maito kattilaan, ota vispilä valmiiksi. Just ennen kuin maito kiehuu; riko kattilaan munat ja vispaa. Alenna hellan höökiä. Vispaa koko ajan hellästi. Ei siis kuin tekisit kermavaahtoa. Anna maidon lämmetä lisää, ja vispaile ihan rauhassa. Älä anna maidon kiehua. Lisää sitten juustoa aina kourallinen kerrallaan. Vispaa. Kastikkeen kuuluu olla klömppistä. 
Lisää hieman hellan höökiä. Lisää sitten vehnäjauhoja aina yksi lusikallinen kerralla. Lusikallisten välissä vispaa. Kastikkeen kuuluu nyt paksuuntua, siihen menee n. 10 minuuttia. 

Laita makaroonijauhelihasössö uunivuokaan. Kaada paksu juustokastike sössön päälle. Lisää pinnalle vielä cheddarjuustoa raasteena.

Vuoka saa muhitella uunissa n.30-45 minuuttia. 
Kun pinta on kauniisti paistunut ja juusto vähän ruskistunut; valmista on. Syömään! 

Löysin jääkaapista vielä kupsullisen aiemmin tekemääni tomaattihilloketta. Se maustoi lootan, toi ketsuppitunnelmaa. 

Tätä lootaa laittaessa saa vispata vispilällä. Käytän mielelläni kapustan sijasta köökkihommissa. Vispilää. Niin kivaa, vispailla vaan. Vispilä on rennompi. Ei ole niin tosissaan kuin kauhakapustaiset. Vaikka kyllä vaan se kauhaankin kapsahtaminen on ihanaa. Siinä on enempi sitten jämäkkyyttä. Kapsahdan kauhaan. Tukevasti otan kopin. Kauhasta. Kokkailusta. 

Vispilä voi tuottaa inspiraation sisustustouhuihin. 
Tämä tapahtui Espanjassa. Sain oivallisen ajatuksen. Köökkisessä seisoin, vispilä kädessä. Pohdin siinä reseptivihko edessäni; teenkö tavallani vaiko seuraanko reseptiä. Samalla sormeni levittelivät vispilän lenksukoisia, heiluttelin vispilää roikottaen.... Ja ajatus karkasi. Tuikkutelineeksi. Kynttilälyhdyksi.
Sujauttaisin vispilään tuikun. Ripustaisin rautalangalla. Ikkunalle roikkumaan! Hauska homma! Seuraavana päivänä kävinkin kaikki läheiset mahdolliset vispilänkaupat läpi. Vispilänkiilto silmissä! Herra Ässä suositteli ostamaan mahdollisimman tarkkaan sellaiset vispiliinokset joissa ei ole muovia. Herra Ässä oli oikeassa! Yksi ostamani vispilä oli sellainen, josta emme olleet varmoja sisälsikö muovia. Selvisi myöhemmin. Sisälsi se. Oli aiheuttaa vaaratilanteen. Vispilä putosi palavan tuikun kanssa lattialle. Sisus oli muovia. Suli se. 
Usko sinäkin Herra Ässää. Jos vispilöillä sisustat! 

Vispilöistä pääsemmekin koiranhännänsillan kautta meidän mäyrinkäisneiteihin, vispuavine häntineen. 
Heillä alkoi kaksi viikkoa sitten ensimmäiset juoksut. Yhtä aikaa. Aina vaan isompia likkoja. Meillä. Teinimeininkiä ilmassa. Ei aina kuulla, ei aina totella. Touhutaan omiaan. Kun kiellän tai komennan; loukkaannutaan. 
Ihan osuvat on nyt nämä toukokuiset Tallinnan tuliaiset. Paidat ovat Shit and Stuf- kaupasta (Kopli 4). Nuoret kapinalliset! Mäyrinkäisanarkiaa! 

ps. Uunista tulee huumaa tuoksu; sisäpaistia ja kanaa kuivumassa....