Liity "itse tein leipäjuustoa" - kerhooni!

Tässäpä sopii, aihetta on ylpeillä. Tein itse leipäjuustoa. Perustin sitten kerhon, johon saa liittyä. Edellytyksenä on tehdä itse leipäjuustoa. Ainoa vaatimus jäsenyydelle on se. 

Näin netissä ohjeen ja maininnan, että se on helppoa puuhaa. Leipäjuuston tekeminen. Niinpä ostin juustonvalmistukseen sopivan kankaan ja sellaisen kehikonkin. Juustolan jos perustan. Ajattelin että ihanaahan se on oikein välinekokkailla. Noh. Kankaat ja kehikot oli ihan turhia. Kankaan kanssa puuhiessa sotkottelua vaan. Ässävinkkini siis: peisikkinen sihvilä ja kauha tai lusikka passaa vallan hyvin. 

Leipäjuuston tekemiseen tarvitaan juustojuoksutinta. Sitäpä löytyi meidän pienen kylän S-marketistakin. Juustohyllyltä. Pieni valkopunainen pullo. 

Leipäjuusto

4 L maitoa (punaista, rasvaista maitoa)
1 rkl suolaa
1 rkl juustojuoksutinta

Kaada maito ja suola isoon kattilaan. Kuumenna maito kädenlämpöiseksi n.36 astetta. Mittaria voi käyttää, tai luota kädentuntumaan. Sekoittele kapustalla maitoa ettei pala pohjaan.

Nosta kattila pois hellanhöökiltä ja sekoita joukkoon juustojuoksutin. Laita kansi kattilaan ja anna juustomassan tekeytyä lämpöisessä paikassa n.30 minuuttia.

Leikkaa hyytyneeseen juustomassaan ristiviiltoja veitsellä. Anna heran erottua juustomassasta n. 10 minuuttia. 

Kaada juustomassa tai osa siitä tiiviseen sihviläiseen ja painele juustomassaa vasten sihvilää jotta hera irtoaa. Jos teet erissä heran irroittelun, kippaa sihvilällinen massaa aina kulhoon ennen kuin otat uuden sihvilällisen massaa paineluun, heran irroitteluun. Aika paljon sitä heraa, nestettä irtoaa ja pitää irrota. Helpointa minusta tehdä erissä. Jos haluat, ja ehdit, voit jättää juustomassan vielä valumaan sihvilään kattilan päälle yön yli jääkaapissa. Minä oikaisin tässä kohden ohjetta ja paistoin leipäjuustoni heti. Onnistui. 

Kumoa juustomassa reunalliseen uunivuokaan. Paista 275-asteisessa uunissa, ylätasolla ruskeapilkulliseksi. Voit myös käyttää grillitoimintoa. 

Tekeminen oli sinänsä helppoa. Heran irrottelu, juustomassan painelu oli se työläin osa. Muttei siihenkään tusaantunut liikoja aikoja. 
Leipäjuustoa syötiin meillä maistellen siinä ihan pelkiltään, lopuille kekkasin käyttöä kyllä. Tein pinaattijuuston ja lammascurrya. Pidän silti tässä bloksussani pääosaa leipäjuustolla. Koska olihan se vaan hauskaa tehdä itse! Juustoa!

Rouva Ässän pinaattibasilikajuusto

2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 tl currya jauheena
1 ps pakastepinaattia
1,5 dl tuoretta basilikaa silputtuna
2 dl kermaa tai purkillinen ranskankermaa
suolaa
leipäjuustoa

Kuullota pannulla pienitty valkosipuli öljyssä. Mausta currylla. Lisää pannulle jäinen pinaatti, kuumenna. Sekoittele. 
Kaada pannulle kerma tai ranskankerma. Anna hetki hautua, ja lisää sitten basilika. Sekoittele ja taas hetki hauduttele.
Lisää kuutioitu juusto. Mausta suolalla jos tarpeen. 

Curryn voi tehdä possusta, kanasta tai lampaasta. Meillä oli lampaanlapaa pakkasessa. Sen sulatin ja uunissa paistoin. Lihat "nyhdin" ja laitoin ne pataan. Padan pohjalle tilkkanen öljyä ja valkosipulia maun mukaan. Lisäsin pataan muutaman ruokalusikallisen valmista currytahnaa. Sekä tilkkasen vettä. Annoin kuumentua, lämmetä. Muhittelin currya puolentunnin ajan hellan hellällä höökillä. Tarkistelin välillä ettei nestettä ole liian vähän. Sitten vielä lisäsin curryyni n.1 dl:n maustamatonta jogurttia. 

Kaveriksi currylle keitin jasmiiniriisiä. 

Curry on ruokana mitä mainioin. Meillä oli tosiaan iso lampaanlapa, siitä piisasi syötävää muutamaksikin päiväksi. Curry on siitäkin ihana ruoka, kun se paranee vaan vanhetessaan. Saa maut oikein currytahnasta irtoilla. Olen tykästynyt kaupasta saataviin valmistahnoihin. Vaikka tahnaihmisenä tykkään niitä itsekin touhuilla. Tässä kohden katsoin kuitenkin että leipäjuuston tekeminen oli se juttu, tahnassa saan oikaista. Sama oli naan-leivän kanssa. Meinailin ensin vähän itse paistella. Kauppaan kuitenkin kävelin. Meillä ei ollut kylämme kaupassa naan-leipuskaa. Ostin rieskaa. Herra Ässä sanoi että se toimi kivasti. Itsetehtyä leipäjuustoa ja rieskaa intialaisin maustein Rouva Ässän tapaan. 

Marraskuu kääntyy pian loppusuoralle. Sopii toivoa valoa joulukuuhun, lumen muodossa. Tai jos ei lunta saada, loppuisipa tämä ainainen vesisade. Mietin kyllä ettei pitäisi valittaa säästä. Kaikkihan me tiedämme, katsot vaan ikkunasta ulos. Pimeä. Ankeaa. Odotin ettei meillä mäyrinkäisneidit halua ulkoilla vesisateella. Erehdyin. Mennäpömpötellään kyllä. Iloisin mielin. 
Mutta loska. Silloin pantiin jarrut päälle ja pikapikaa piipahdeltiin pihalla. Ihana oli se hetken kestänyt talvinen tunnelma, kun saimme lunta. Sitä likkojen toimesta ensin ihmeteltiin, tassuja nosteltiin. Sitten tuumasivat että kivaa on juosta ja koheltaa lumessa. Se oli mäyrinkäisneitosten ensilumi ja tulossa ensimmäinen joulu. Maaliskuussa sitten ensimmäinen syntymäpäivä. Olen luvannut leipoa heille kakut. 
Tässä he ovat, uppistenunessa Helsingissä ensimmäisenä iltanaan, Herra Ässän kuvaamina.

Olen käynyt likkojen kanssa Helsingissä pitkiä lenkkejä. Niin nauttinut kaupunkielämästä, meren läheisyydestä ja uusista ulkoilumaastoista. Koirapuistoissakin on käyty, uusia kavereita saatu. Likat on sopeutuneet kaupunkiin tosi kivasti. Kaikkiaan siis tässä on asiat ihan okrapokra. Ja muistaa pitää; ainahan se pimeä tulee, marraskuu haastava kuukausi. Ja ainahan se marraskuu ohi menee, joulun jälkeen taas kevättä kohti. Ihana se on käpertyä lämpöiseen huopaan, olla kotosalla villasukissa ja toisinaan ottaa lasillinen punaviiniä. Mikä siinä muuten on, että minäkin valkkari-ihminen syksyllä, talvella lasillisen punaviiniä otan...