Kotonatehtyä kepsua, kebablihaa
/
Elokuu, kuukausista ihanein. Tänään se alkoi, ekku päivä on. Elokuu tarkoittaa meille lomaa tai sen odottamista. Tai molempia. Usein pidämme elokuussa miniloman, ennen varsinaista lomaa. Jonka tänäkin vuonna pitelemme syyskuussa. Onnekas olen kun kaksi minilomasta sain elokuuhun. Huomenna lähden ystävättäreni kanssa Tukholmaan. Odotan sitä! Pakkasin jo matkalaukkuni.
Kahden viikon päästä pöräytän Herra Ässän kanssa Lontooseen. Yhtä reissua tässä! Ja elokuun lopulla menemme vielä Helsinkiin viikoksi. Sekin aina tuntuu lomalta, olla Helsingissä, poissa kotiympyröistä. Ihania etappeisia tässä siis minulla. Väkisinkin syytä hymyyn ja iloon! Olen kyllä ahkeroinutkin. Olen lomani minä ansainnut!
Kesä ei ole oikein ollut sään puolesta sellainen jonka miellän kesäksi. Olemme grillailleet paljon, kyllä vaan. Mutta myös tehneet meille ei niin perinteisiä kesäruokia. Yksi niistä on kebab. Miksi sen miellän syksymmälle, talvemmalle sopivan. En tiedä! Mutta mepäs vaan pistettiin Kitchen Aidille hommaa, kepsupötkön ainekset pyörimään!
Kotona tehty kebabliha
2 kg naudanpaistijauhelihaa ( olemme tehneet myös nauta/karitsa)
40g Aromat maustesuolaa
2 tl jauhettua mustapippuria
3 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
1 tl cayennepippuria
3 rkl perunajauhoa
Sekoita mausteet ja perunajauhot yhteen.
Vaivaa lihaa yleiskoneella, taikinasauvoilla n. 30 minuuttia. Lisää mausteseos jo alkuvaiheessa. Liha on valmista kun huomaat rakenteen muuttuneen, tarkoitus on saada sitkomaista, tiivistä lihaa.
Ota liha käsittelyysi ja painele sitä vielä, samalla kun muotoilet lihasta tiukkaa pötkylää. Muotoile pötkylästä tosiaan tiukka ja pitkä, sellainen että se mahtuu uuniin just ja just poikittain. Kääri pötkylä tiukasti folioon, kaksinkertaiseen.
Laita uunin alatasolle pelti, jossa vähän vettä. Pötkylästä mahdollisesti valuva rasva tippuu pellille ja suojaa uunia.
Laita lihapötkylä uuniritilälle, ja tökkää lihaan keskelle paistomittari. Paista pötkylää 100 asteessa keskitasolla kunnes mittari näyttää 80 astetta. Ota uuni pois päältä.
Paista jälkilämmöllä uunissa puolisen tuntia. Anna kebabin jäähtyä huoneenlämmössä.
Luin jostakin että kebab kannattaa laittaa tässä kohtaa vielä foliossa kiinteytymään jääkaappiin moneksi tunniksi. Mutta en oikein tiedä kuka malttaa....ja en oman kokemukseni perusteella voi sanoa, että niin pitää tehdä. Tokihan pötkylä on kiinteämpää seuraavana päivänä, mutta ihanaa siitä lämpimästä pötköstä on veistellä ohuita siivuja! Juustohöylällä höylin seuraavana päivänä, kun liha oli kiinteämpää. Tuli ihanan ohuita lastuja.
Liha saattaa muuten foliosta otettuna äyttää vaaleanpunaiselta sisältä. Se tummuu kyllä, kun on kosketuksissa hapen kanssa. Tällaisen tiedon netistä löysin.
Naudanpaistijauheliha on oman kokemukseni mukaan parasta. Rakenteeseen vaikuttaa juurikin vähärasvaisuus. Toinen huomioitava asia on hiljalleen kypsennys miedolla lämmöllä. Muistan että kerran teimme ilman paistomittaria. Se oli hankalaa, koska koko sen 5-6 tuntia joka kypsymisessä meni, me ajoittain kävimme katselemassa, joko, joko, joko.... :-)
Kebabkastike pöhisi hetkessä siinä valmiiksi. Se on helppo. Purkillinen paseerattua tomaattia lämmitetään kattilassa ja sekaan sulatetaan mustapippurijuusto.
Valkosipulisen kastikkeen sekoitin ranskankermasta, mukaan tujaus majoneesia. Jos et pidä tujakasta valkosipulista, voit käyttää aiolia. Tujakasta tykkäävä puristaa kastikkeeseen valkosipulinkynnen. Ripsaus mustapippistä. Jos ikkunalaudalla on yrttipuska, viskaa mukaan vaikkapa kourallinen basilikaa tai oreganoa. Se sopii kebabin kanssa ihanasti; tuore oregano.
Herra Ässälle ranskalaisilla:
Rouva Ässälle salaatilla ja jalapenoilla:
Kebab on meidän yhteinen juttu Herra Ässän kanssa. Se on meille muistojen ruoka. Liittyy tarinamme alkuun ja siksi meistä on kivaa tehdä kebabia yhdessä.
Teemme aina ison satsin, riittää pakkaseenkin.
Likoille tehtiin myös, vailla mausteita. Pitivät. Hyvin paljon.
Aloitin tämän elokuun likkojen kanssa tekemällä aamulla pitkän lenkin. Mennä pömpöttelimme yli 2 tuntia. Ja miten me kaikki akat nautimme! Aurinko paistoi. Tuntui kesältä!
Kotiin kun käännyimme, likat meinas vastasuuntaan. Haluja olisi ilmeisimmin vielä ollut ja jaksamista kans! Kotona kyllä simahtivat syliini. En hennonnut siirtää heitä. Nautin elokuun aamusta, kahvia kupposessa, terassilla, omat pienet pyppyset sylissä. Ehtiihän tuota. Siivota, bloksuttaa, imureerata. Nautin siinä hetkestä.
Kuten Kerttukin. Lenkillä sidoin kengännauhani, ja likat istuivat odottamaan. Kerttu-neiti otti oikein nauttien aurinkoa. Nautti hetkestä.
