Lalalaa, Los Angeles, lalalaa!
/
Los Angelesissa alkaa ilta hämärtyä. Tulimme kivan päivän jälkeen kaupan kautta hotellille. Pientä iltapalaa hotskalla. Ollaan retkellä. Muutama lasillinen viiniä, pullollinen olutta. Otin koneen, istahdin ikkunan ääreen. Kirjoittelen, kuvittelen bloksuuni postia. Nyt törähtää kuveja, niitäpä on ja paljon! Vinkiksi, että meinaan muistaa laittaa kuvat, pienet, siihen malliin, että klikkaamalla saat isommaksi.
On tämä. Kyllä vaan on kiva tämä kaupunki. Viihdymme. Hyvin paljon. Täällä on aurinkoista, monin tavoin. Ystävällisiä ihmisiä, todellakin. Rento ilmapiiri ja letkeä tunnelma. Los Angeles on hassu, värikäs, kaunis, rähjä, erilainen, viihtyisä, valoisa, kiltti. Tunnen olevani tervetullut. Tänne mahtuu kaikki ihmiset rotuun, ihonväriin tai mihinkään muuhun sellaiseen sivuseikkaan katsomatta. Eräs katutaiteilija julisti: "On vain yksi rotu, ja se on ihmisrotu". Niinpä.
Täällä ihmiset kulkevat kadulla, laulavat, tanssivat itsekseen. Harjoittelevat koe-esiintymisiinkö? Metroa odotti nainen, joka soitti ihan tosissaan ilmaviulua. Vaikutti siltä, että oli menossa soittamaan ihan oikeasti, joku tärkeä juttu varmasti. Hänelle tärkeä.
Täällä saa sikari suussa tanssia auton ratissa, kun odottaa liikennevalojen vaihtumista. Kukaan ei tuijota. Paitsi suomalainen turisti vieressä autossa, joka kokee olevansa täällä kouhotuksineen kuin kala vedessä.
Minua huvitti, hyvällä, kun huomasin, että täällä opastekyltit ovat englannin lisäksi espanjaksi. Niin paljon täällä on esim.meksikolaisia. Näkisin niin, että täällä osataan olla kaikki sulassa sovussa. Taidamme myös olla alueella jossa maan presidentti ei ole suosittu. Ilmapiiri hänen uhoilujensa takia on uutisia seuraten aika jännittynyt tällä hetkellä.
Saapumisemme tähän ihanaan kaupunkiin ei ollut oikein tähtiin kirjoitettu. Ensinnäkin voin hyvinhyvinhyvin pahoin laskeutumisessa. Puklua piisasi. Oloni oli kaamea ja heikko. Luulen että se lyhyt maininta riittää siitä.
Seuraava asia olikin sitten se ettemme saaneet laukkujamme. Tylsä homma! Mutta ei auttanut. Matkasimme autovuokraamoon. Range Rover alle ja ajoimme hotellille. Jonka vieressä onneksi ostari. Ostimme kosmetiikkaa ja muuta hyksyhygieniatavaraa, sekä puhdasta vaatetta.
Herra Ässä valokuvaa, harrastaa. Kaikki siihen liittyvä vehkeistö ( kieltämättä hieman rahaakin niissä kiinni) oli kadonneissa matkalaukuissa. Applen MacBookkien ja iPadeiden laturit myös sekä vastaavia tärkeitä juttuja. Esimerkiksi GoPro-kamera. Listasimme pakolliset hankinnat ja eikun ajelemaan ostoksille. Koska ei tietoa koska saamme laukut, saammeko koskaan. Ei mitenkään kiva juttu, itkukin pääsi. Mutta päätimme, että kiva lomamme on! Otimme ostosreissut kaupunkiin tutustumisena. Kävimme kivoissa paikoissa lounailla ja naureskelimme tuuriamme. Onni on ihana, minulle paras matkakumppani!
Meillä meni hankintoihin, ostosreissuihin kaksi päivää lomasta.....! Koska välimatkat, koska ruuhkat.... Kertoo siis paljon siitä ettei täällä vaan sukkelaan tuupata ostamaan latureita. Kaistoja on usein yhteen suuntaan 5-7 ja kun on ruuhkaa, se on sitten sitä.
Vaatettakin piti saada ja pöräytettiin outletiin. Ja löytyi. Kyllä nauratti; kun oli pakko ostaa ( niin, pakko!), tuntui ettei omanlaista löytynyt helposti.
Muikeana kuitenkin jaksoin selfien napata erään suosikkini edessä....
Tässäpä yksi lempparikuvistani, joita olen täällä ottanut. Laatu ei ole paras; kännykällä autosta, ikkunan läpi. Hoksasin maiseman kun ajelimme outletista kohti hotellia; joka on Hollywoodissa.
Mainitsinkin jo, että auto on minusta kyllä täällä aika must. Kaupunki on laaja, eikä liikkuminen ole kovinkaan helppoa, sujuvaa. Los Angelesin metropolialue koostuu kaupungin varsinaisen keskustan Down Townin ja Hollywoodin lisäksi useasta kaupungista kuten esim. Beverly Hills, Santa Monica, Long Beach. Niihin kaikkiin on matkaa. Metro on täällä tosi selkeä ja hyvä, muttei silläkään joka paikkaan pääse. Toisekseen aika vaiva selvitellä reittejä metrolla, bussilla. Jaottelimme lomapäiviä; ajelimme ja metroilimme. Herra Ässäkin sai taukoa ajamisesta. Etukäteen pläänäsimme minne mennään ja millä. Suosittelen vastaavaa tapaa. Kannattaa suunnitella. Liikaa ei yhteen päivään kannata tunkaista. Aikataulut täällä ovat joustavia ja aikaa siirtymiseen paikasta toiseen kuluu.
Ajaminen täällä on ihan ok, tarkkana saa olla. Liikenneraivoa emme ole kohdanneet, vaikka ruuhkaisat tiet yleensä sitä saattavat saada aikaan. Herra Ässä on viettänyt paljonkin aikaa Amerikassa, osasi liikennesääntöjä, mm.sellaisen että oikealle saa kääntyä punaisilla. Vasempaan kääntyminen täällä onkin vaikeaa, mutta sujui kyllä. Odotellen aina risteyksen keskellä.
Hollywood- kyltti. Se pakollinen kuvauskohde. Sain kivan kuvan siitä kadulta. Selvitimme, että kyltin lähelle pääsee, ja sen taaksekin jopa. Tosin se vaatii patikointia kalkkarokäärmeiden seassa. Lähelle haluttiin ja eikun matkaan. Lähelle riitti meille, ei kalkkarokäärmeiden sekaan sentään!
Matkamme tyssäsi kesken. Kieltokyltit ja parkkivahteja. Aika virallisen oloisia. Sheriffivaatteet ja vilkkuvalot autoissa. Kyltille pyrki paljon ihmisiä, osa autoin, osa jalkaisin. Meitä oli paljon siellä pienellä, kapealla kiemuratiellä. Ruuhkaksi asti. Saimme tuntumaa miksi kyltin lähelle ei enää pääse. Päättelimme. Tuntumaa lisäsi myös kyltit pihoissa, tienvarsissa, joissa kiellettiin tuleminen yksityisalueelle. Hollywood Hills´n rinteillä asuu paljon ihmisiä, paikallisia. Pohdimme että taitaa turistien touhut heitä häiritä.
Illalla uutisissa sitten kerrottiinkin oikeudenpäätöksestä rajoittaa kulkua lähelle kylttiä. Asukkaat eivät pidä siitä, että joka kuukausi 15.000 ihmistä hyppelehtii takapihoilla, tukkii teitä kapeilla kiemuraisilla teille kohti kukkulan huippua. Ymmärsimme asukkaita, sillä liikennettä oli nytkin, vaikka täällä ei edes ole nyt se pahin turistikausi.
Kyltiltä suuntasimme toteuttamaan yhtä haavettani, ja unelmaani. Kävimme ostamassa 10 pitkää punaista ruusua. Halusin viedä ne Marilyn Monroen haudalle.
Lähdimme matkaan, kohti Beverly Hillsiä.
Los Angelelesissa on pilvenpiirtäjiä vain keskustassa Down Townissa. Joka on sellainen liike-elämäkeskus. Matalaa on rakennuskanta muuten. Paitsi tietyissä osissa Beverly Hillsíä. Ylläolevassa kuvassa olemme Beverly Hillsissä, ja kuvasta näkyy maisemassa kohoavat korkeat talot. Siellä oli hienoja, hengästyttävän hienoja korkeita asuintaloja; kerrostaloja joissa oli vuokrattavissa luxushuoneistoja.
Kiertelimme ja ajelimme Beverly Hillsissä. Näin taloja; hienoja, upeita, mahtavia taloja, kartanoita. Paremman väen paikkoja. Upeimpia ei pystynyt kuvaamaan, tai edes kunnolla näkemään. Pysähtyminen talojen eteen oli mahdotonta, mutta muutamia kuvia nappailin. Autosta. Ja nämä eivät ole niitä upeimpia, isoimpia.
Marilyn Monroen viimeinen leposija löytyi haeskelun jälkeen. Hautausmaa joka on keskellä kaupunkia. Puistossa, joka on talojen välissä, keskellä. Sydän läpätti, ja itkettikin.
Haeskelimme hetken ja löysimme kryptan. Marilynin hauta ei vaikuttanut olevan sellainen "pyhiinvaelluskohde" kuten eivät muutkaan kuuluisuuksien haudat siellä.
Hänellä ei ollut kukkia; joten olin niin onnellinen saadessani laittaa ruusuni. Laitoin kolme ruusua vaasiin, kryptan nimilaatan viereen.
Loput jätin hänen muistopenkilleen. Hetki oli liikuttava ja hieno. Toteutimme unelmani. Sain käydä ihailemani Marilynin haudalla. Jättää hänelle ruusutervehdykseni.
Marilynin haudalla käyminen oli yksi tämän matkan kohokohta minulle. Niin paljon se merkitsi. Juttelimme elokuvatähdistä, muista kuuluisuuksista. Ajelimme heidän asuinalueellaan. Näimme kyltin, joka tavallaan puistatti, mutta tavallaan ymmärsimme. Ajelimmehan siellä itsekin.
Päätimme ettemme osta karttaa. Ajelimme ja annoimme vain sen fiiliksen kuljettaa, että emme tiedä vaikka olisimme Cameron Diazin tai Richard Geren talon portilla, aidan takana. Niin. Muuta näistä tähtien taloista ei nähnyt; suljettuja ja suojattuja olivat. Joistain kartanoista näkyi nurkka tai toinen; muuten kyllä ei niin mitään. Minkä ymmärtää. Mulholland Drive- tiellä, ja muuallakin Beverly Hillsissä; Bel Airin kulmilla, ajelee jatkuvalla syötöllä turisteja kuljettavia pikkupakuja järjestetyllä kiertoajelulla. Kaikki haluavat nähdä vilauksen tähdistä. Näille kiertoajeluille myydään kyllästymiseen, tyrkyttämiseen asti lippuja esim. Hollywood Boulevardilla.
Beverly Hillsistä päätyy sopivasti Rodeo Drivelle. Los Angelesin kalleimmalle ja tyylikkäimmälle ostoskadulle. Ajoimme kadulla ensin autolla, parkkasimme ja sitten kävelimme.
Katu on kaunis, se on sanottava. Ja huikea. Upeita, todella hienoja näyteikkunoita vieri vieressä; eri merkkien ja ehdotonta huippulaatua. Kadulla saattoi nähdä autoja merkiltään Rolls Royce, Lamborgini, Bugatti Veyron. Tai malleja, ja wanna-be- sellaisia kuvauksissa assareineen.
Rakastan palmuja ja kauniita asioita. Siksipä erityisesti oli ihanaa ajella ja kävellä palmujen alla.
Meillä on ikävä tyttöjä, ja puhelen heistä usein. Luonnollisesti kiinnitän huomioni koiriin ja tästä typykästä pidin. Tyylillä, hienosti hihnassa käveli hän Rodeo Drivella.
Ja meni Yves Saint Laurentin liikkeeseen, jossa vastaanotti ilmeisen tuttu myyjä.
Muistatteko elokuvan Pretty Woman? Tuttuja maisemia sen elokuvan ystäville; hotelli jossa elokuva tapahtui on Beverly Wilshire. Ja ostoskatu, jonne Richard Gere lähetti Julia Robertsin, oli juurikin Rodeo Drive.
Rodeo Drivella olisi voinut luusuta vaikka kuinka, ja varsinkin kun Ralph Lauren ilahdutti tällaista kokkaavaa rouvaskaista yrtein. Näyteikkunoillaan kasvoi yrttejä, erilaisia ja arvaatte varmasti sen huumaavan tuoksun! Oih!
Olin suoraan sanoen ensin hieman hämmentynyt Los Angelesista. Luulin glamouria enemmän. Sellaista elokuvien aikaansaamaa fiilistä. Itse käsite Hollywood on myös sellainen että siitä on vaikea saada kiinni. Hollywood on kaupunginosa, joka on itse asiassa osittain rähjä ja sen puistoissa tai osilla kaduillakaan en iltapimeällä kävelisi. Hollywood Boulevardilla kyllä uskaltaa, siellä on aina porukkaa. Mutta kun se alue kadusta päättyy, jossa on aina porukkaa, en jatkaisi jalkaisin. Muuten täällä on siis kyllä turvallista kulkea ja olla. Kunhan ymmärtää, että kaikenlaista kulkijaa, pelottavaakin, tulee vastaan. Kodittomia on niin paljon, että huonoa tekee. Täällä on moni asia todella pielessä tuolla saralla.
Ajatukseni Hollywood Boulevardista tai Sunset Boulevardista eivät kokonaisuudessaan vastanneet todellisuutta. Onhan täällä vilkkuvaa valohässäkkää ja menoa, meteliä. Mutta suoraan sanoen molemmilla kaduilla aika lyhyen pätkän. Kaupungin laajuus yllättää ja tiettyjen asioiden pienuus, ja sellainen "mitättömyys".
Walk of Fame esimerkiksi on yksi tällainen. Se alkaa yks kaks ja jatkuu minusta tavallisena jalkakäytävänä, jossa on tähtiä. Nykyään paikallinen "kauppakamari" päättää kuka saa tähden. Niitä annetaan n.1-2/kk.
Uusia tähtiä siis pitää tehdä.
Walk of Fame. Monen niin haave. Päästä julkisuuteen, ja ansaita tähti.
Yrittäjiä riitti. Jimmy Kimmel Live- ohjelmaa kuvataan Hollywood Boulevardilla olevassa teatterissa. Sen eteen parkkeerasivat nuoret miehet, joilla oli hieno show. Huutelivat tosissaan vitsinä toivovansa että Jimmy Kimmel katselisi ja auttaisi nousemaan jalkakäytävän tähtien päältä todelliseksi "tähdeksi".
Herra Ässä haettiin yleisön joukosta vapaaehtoiseksi mukaan showhun. Hänen osastaan kuuluisuudessa on nyt todisteita. Etummaisena. Vaaleanpunaisessa paidassa.
Walk of Fame on Hollywood Boulevardilla. Pitkä, pitkä katu, jonka tietyllä pätkällä ovat ne elokuvamaailman kuuluisat jutut. Oscar-palkinnon jaetaan tässä Doldy Theatressa. Ennen sen nimi oli Kodak-teatteri.
Ensimmäiset Oscarit jaettiin vuonna 1929 Roosevelt-hotellissa, joka sijaitsee vastapäätä Doldy- teatteria.
Hollywood Boulevardilta:
Hollywood Boulevardilla tapasimme myös mm. Minnin, Mikin, Chaplinin, Marilynin, Supermiehen ja Batmanin.
Dolby-teatterin vieressä on Kiinalainen teatteri, joka toimii elokuvateatterina. Siellä elokuvien ensi-illoissa, menossa niihin, voi nähdä julkkiksia. Siihen autotien ja jalkakäytävän viereen tehtiin punaista mattoa, valmisteltiin. Ensi-ilta. Tässä sitä Hollywood-tunnelmaa kyllä tavoittaa, kun tietää, että täällä ne julkkikset sitten poseeraa, tuolla matolla ja minä katselen niistä kuvia netistä tai lehdistä.
Mahdutan tähän postiini vielä kuvaa keskustasta, Down Townista. Metroilimme sinne.
Tyyliin sopi Hollywood-henkinen filmikelaseinäinen metroasema.
Down Townissa on niitä suurkaupunkiin kuuluvia pilvenpiirtäjiä. Mitenkäs niitä kuvaat muuta kuin pilviä kohti.
Välillä oli kiva ajella metrolla. Mahdollisti nytkin meille kiva treffi-illan viineineen, oluineen. Löysimme kivan baarin. Jonka sisustus oli minusta niin hyvä. Sopi tunnelmaan.
Tunnelmaan sopi sekin, että saimme seurata Tinder-treffeillä olevaa pariskuntaa. Toivottavasti heistä tuli se. Pariskunta. Mies oli selkeästi kiinnostunut, sen näki silmistä, hymystä, eleistä. Naisen puhepälinästä päättelimme myös kiinnostusta. Söpöä.
Päätän tämän postini tarinat, kuvat, nyt tähän.
Bikinikuvaa joudutte odottamaan. Pahoittelen. Se on kuvattu Venice Beachillä. Sen reissun, kuten Santa Monicankin, jätän toiseen postiini. Ansaitsevat oman postin.
Tässä vielä Herra Ässän ottama kuva Rouva Ässästä Down Townissa. Tähän tunnelmaan, hymyyn, hyvään mieleen on hyvä päättää tämä tarinaposti.
<3: lla Rouva Ässä
