Tervetuloa San Franciscoon
/Pidähän huivista kiinni! Nyt lähdetään kuvamatkalle ihanaan, värikkääseen ja lempeään San Franciscoon! Tästä postista tulee pitkä. Koska SF ansaitsee sen!
Huijasimme navskunavigaattoria. Jotta pääsisimme saapumaan tähän kertakaikkisen mahtavaan ja ihanaan kaupunkiin "sitä tiettyä" siltaa pitkin. Kamera ojossa jännitin jo hetken matkaa koska se kurkkaa tai pörähtää näkösälle, ja pörähtihän se. Mikä fiilis!
Saapumisessa oli sellainen tunnelmainen ja vire ettei tosikaan. Huokailin ja onnessani katselin kaunista, kaunista kaupunkia. Sen välitön tunnelma otti meidät valtaansa heti ja vaikka ilmastollista lämpöä ei siellä kyllä voi sanoa saaneensa, niin muunlaista lämpöä kyllä vaan!
Olimme ajaneet reissumme pisimmän etappisen päivänä jona saavutimme San Franciscon. Olimme perillä illansuussa. Varauduimme väsymykseen ja hotellin sängyn kutsuun ostamalla läheltä hotellia kupsullisen kanaa. Lähikaupan ihan liki hotellia paikallistimme, sen kautta hotellille perinteiselle retkelle ja yöpuulle.
Odotimme San Franciscoa siitäkin syystä, että Herra Ässä saisi hengähdystauon jokapäiväisestä ajamisesta. Halusimme ajelehtia kaupungilla, käsikkäin, piipahdella viinillä. Istahtaa katselemaan ihmisiä, kaupunkia, elämää. Sitä SF meille antoi ja paljon muuta!
Oli ihana lähteä liikkeelle jalkaisin. Vaikea vaan tietää millaista päälle. SF:ssa saattaa meinaan olla vilakka tuuli. Niinpä oli nytkin. Herra Ässälle ostettiin kaupungilta kiva pusakka pitämään miestä lämpimänä. Vaikka kaikkeni tein, hehkua ja hohkata oikein koitin, ei se riittänyt.
Sattuipa sellaista, että kun astelimme kohti keskustaa, hoksasimme Earth Day- marssin. Tieteen, totuuden ja faktojen puolesta.
Seurasimme marssia ja pian huomasimme, että samalla selkeästi ilmaistiin vastustus maan presidenttiä kohtaan.
Seurasimme marssia, kävelimme sen vastavirtaan. Tuntui kuin itsekin osallistuimme. Ja mikäs siinä; Rouva Ässä marssii mielellään totuuden, faktojen puolesta!
Herra Ässä se tunnistaa rouvansa piilevää nälkää ja siitäpä onkin kehkeytynyt meille sellainen vitsi. Akuutissa hetkessä ei paljon naurata, mutta hetken päästä, muruja rinnan alla, jo naurattaa. Niinpä ohjasi Herra Ässä minut ensimmäiseen vastaantulevaan pubiin kesken marssin. Täytätti lasini ja kysyi pientä suolapalaa. Ihana tarjoilija kertoi pubin perällä olevan tarjolla suolapalaa "on the house". Ihan paras baari, ajattelin ja vieläpä, kun tarjoilija tuli perässäni ja ohjeisti mitä kaikkea oli tarjolla ja käski käydä kimppuun. Lisäten vielä sen, että olin "kultaseni". Oi, kyllä vaan! Olin siinä vaiheessa jo niin San Franciscon "kultanen" ettei tosikaan!
Pubiin tupsahti hetken päästä marssijaporukkaa. Luvalla kuvasin erään pariskunnan.
Poiketen Los Angelesista, tällä kaupungilla on selkeä keskustansa. Poiketen myös siinä, että San Franciscossa välimatkoihin, paikasta toiseen siirtymiseen ei mene niin paljoa aikaa. Hyvin pelitti jalat, ratikat ja bussit. Tuntui että ehdimme päivässä niin paljon enemmän, vaikka kilometrejä tuli alle vähemmän.
Köpöttelimme käskynkässä, piipahtelimme viinillä ja katselimme kaupunkia hahmotellen millaista siellä oli. Tykkäsin kovasti Union Squaresta. Sen jokaisella kulmalla oli iso sydän.
Kiertelimme markkinoilla, paikallistimme kaupungintalon samalla. Pidin paljon siitä fiiliksestä jossa kuljimme. Ihmiset moikkailivat meitäkin, hymyilivät ja aina kuului "how are you". Siihen ehti tottua. Nyt tätä postia kirjoittaessani olen Suomessa. Täytyy sanoa, että tuota välitöntä, harmitonta höpinää kaipaan kovasti!
Se on vaan aina niin kurja, tällaisilla markkinoilla, kun en voi ostaa mitään. Niin tekisi mieleni ostaa paprikoisia, myskikurpitsoisia, retiiseisiä ja perunoisia! Tai kukkeja!
Vietimme Kirjan ja ruusun -päivää San Franciscossa. Osui kohdalleni päivään sopiva lukija, kirjojen ystävä.
Kaupungintalo oli vaikuttava. Kaunis. Minulla on tapana iltaisin aina lueskella netistä juttuja siitä kohteesta jossa olemme. Nytkin pakahtelin, kun löysin paljon kauniita hääkuvia. Ajattelin että yksi kauneimmista "maistraateista" joita olen nähnyt.
Olisin voinut leikkiä valolla ja varjolla vaikka kuinka kauan.
Tuntui jotenkin lohdulliselta ja lämpimältä kohdata onnellinen hääpari. Oli nimittäin ystäviemme häät Suomessa juurikin sinä lauantaina, samaisena päivänä. Emme päässeet hääjuhlaan, matkoillamme olimme. Se oli surku, kun emme päässeet Kirsin ja Harrin häihin. Ajatuksin olimme. Tuntui sitten hauskalta vilkuttaa tälle pariskunnalle toivottaen onnellista, yhteistä elämää!
Toisella puolella katua, kirkon kulmalla oli hauska kauppa, jonka ikkunasta bongasin ison punaisen sydämen. Tuli fiilis taltioida se, yksisarvisen ja harlekiinin kanssa. Siinä kiteytyi hauskalla tavalla tämän kaupungin sielu. Vapaus, avoimuus, mielikuvituksellisuus, luovuus, hyväksyntä, ilo.
Kohtasimme monenlaisia ihmisiä, mikä oli tavattoman suuri ilo meille. Oli kuninkaita ja miamilaisia mäyräkoiria isäntänsä kanssa. Pakko oli mennä rapsuttamaan (siis sitä koiraa!) ja moikkaamaan = liennyttämään likkaikävää.
Oli myös norjalaisen merimieskirkon kirkkoherra, joka se vasta tapaus olikin! Hih! Parkkasimme Ranksuamme tiukkaan ylämäkeen. Golden Gate oli hauskasti kuvattavissa siitä mäeltä. Näimme kadun toisella puolella kahden vanhemman herran kaivelevan nurtsia, rupsuttavan ja kupsuttavan. Kuvasimme siltaa ja juttelimme, kunnes toinen näistä herroista lähestyi. Vinkkasi että olimme kääntäneet auton eturenkaat väärään suuntaan. Sakkoa tupsahtaa 250 dolskua, että veivatkaas toiseen suuntaan. Kadut ovat niin jyrkkiä (todella), että kaupungilla kun parkkaat, määräys on että vinkkeliin väännät eturenkaat.
Kiittelimme neuvosta. Alkoi herra turisemaan. Kysyi mistä olemme, oli tunnistavinaan kielemme suomeksi....! No, kas. Sittenpä päästi hän röhönauraen: "Saatanaperkele". Osasi kuulemma suomea. Kertoi olevansa alunpitäen Norjasta, mutta maailmalla jo kauan. San Franciscoon muutti vuonna 1956. Muutaman sanan vaihtoi kanssani ruotsinorjaksi, kertoi ettei oikein taivu enää. Kertoi laittavansa kirkon pihaa kuntoon. 7.5. olisi Norjan itsenäisyyspäivä.
Kerrassaan hauska tapaus, oikein rento tyyppi. Puutarhahatussaan, liperit ruutupaitansa ja farkkuhaalareidensa alla. Höpötimme tovin kanssaan ja jatkoimme matkaa muassamme kutsu saapua itsenäisyyspäivän juhliin. Vaikka kerroimme olevamme jo silloin kotona Suomessa. Kutsuttuja silti olimme. Tällaisista kohtaamisista jää niin hyvä mieli!
Ja entäs sitten tämä! Olipa niin hauska herra tämäkin, joka kuvan oikeassa kulmassa kävelee koiransa Ebban kanssa.
Yksi San Franciscon kuuluisimmista nähtävyyksistä on talorivistö; Painted Ladies. Tuo kaunis talorivistö joka näkyy kuvassa. Nimitys on nykyään (alunperin vain SF:ssa) yleisnimi kaikille kauniille, vähintään kolmella värillä maalatuille Viktorian ja Edwardin aikaisille taloille ympäri Amerikkaa. Vastaavia taloja oli SF:ssa paljon. Kauniit värit korostavat talojen kauniita yksityiskohtia.
Mutta kuuluisimmat Ladyt ovat nämä.
Johtuneeko suosio taustasta; kiva kontrasti kun taustalla näkyy hyvin pilvenpiirtäjiä Financial Districtistä sekä siitä, että kaikki 7 Ladya ovat tavattoman upeita ja niitä pääsee hyvin kuvaamaan vastapäisestä puistosta. Jossa nyt tosin remppaa ja aidattua aluetta oli.
Niinhän mekin pöräytimme Ladyja kuvaamaan. Puistossa sitten Ebba-koira isäntänsä kanssa tuli juttelemaan. Kertoi asuvansa tuossa oikealta toisessa talossa, vaaleansinisessä.... Jutteli ettei häntä turistit haittaa, usein niitä istuu portailla kuvaamassa selfiekeppeineen. Kertoi talon takana olevan heillä kaikilla oma takapihakin ja ettei taloista juuri muuteta, niitä myydä. Muuta naapureina olleet vuosikymmeniä, tuorein naapuri on asunut nyt 4 vuotta. Ja sattuu olemaan yksi niistä kavereista, jotka perustivat Facebookin. Sellaista sitten. Tämä mies tunnisti myös kielemme, hänen isoäitinsä asuu Ruotsissa ja olipa hän itse juuri Tukholman saaristosta ostanut huvilan. Varmaan just yhden niistä, joita aina kuolaan kun laivalla saariston läpi kohti Tukholmaa lipuillaan... Pienen aasinsillan kautta pääsi myös aika pian pahoittelemaan miten on kurjaa, kun heillä on sellainen presidentti. Tämä oli muuten aika usein toistuva asia. Jos vaan suinkin, eri tapaamisissa puhe käännettiin aina Trumppiin ja pahoiteltiin että sellaista pääsi tapahtumaan. Selväksi myös tuli kertojien oma kanta asioihin. Ja korostus että Clinton sai 3 miljoonaa ääntä enemmän. Miehen tarinoidessa minä keskityin Ebbaan.
Ebbaa sain helliä ja pussailla. Tapasimme myös Ebban tyttären Elsan. Joka onkin muuten aito elokuvatähti! Esiintyy hän Disneyn leffassa Unleashed.
Jos San Franciscossa ei ajele kuuluisilla cablecareilla eli tuttavallisemmin ratikoilla, niin on kyllä hassu! Ajelu lienee myös niitä must do-juttuja tässä kaupungissa. Ja saattaa sitä olla silti hassu, vaikka ratskakyydillä ajelisikin...
Herra Ässäkin joutui kesken matkanteon työntämään ratikkaa muiden raavaiden miesten kanssa. Saivat taas ratskan raiteilleen ja Herra Ässä luonnollisesti kuvasi senkin tapauksen :-)
Ajattelin etukäteen että ratska ratikkainen tulee varmasti täyteen, ja niinhän se tuli. Nappasimme kuitenkin kuvaamista ajatellen parhaat paikat. Istuimme kärryssä sisällä ja viimeisimmässä takanurkassa. Hyvin pystyi kuvaamaan. Vaikkakin annoin kamerani ja sieluni levätä ja maisemia ihailin ilman linssiä.
Matkasimme ratikalla kohti rantaa, satamaa ja Fisherman`s Wharfia.
Ratikka jätti meidät päättärille. Pidin heti alueesta, Fisherman`s Wharfista. Vaikka se alkoi vasta kulman takana. Tällaisen kauniin ja vanhan punatiilisen talon, jossa oli ihania tähtimuttereita, kulman takana.
Tänne pääsee myös bussilla. Ylipäänsä San Francisco on minusta selkeä kaupunki selkeän julkisen liikenteensä kanssa.
Fisherman`s Wharfin yhdeltä satamalaiturilta sai hyvin katseltua kuuluisaa vankilasaarta Alcatrazia. Jonne en halunnut mennä vierailemaan. Se ei vaan ole mun juttu. Jos sinne muuten mielii mennä, lippuja kannattaa varata netistä hyvissä ajoin ennen matkaa. Sellaista sain selville, että kovin suosittu kohde. Minä tyydyin vain kuvaamaan ja kuvittelemaan pahamaineista vankilaa asukkeineen.
Siinä saarta katsellessani ja Herra Ässän tarinointia saaren historiasta kuunnellessani, kaiteelle laskeutui lokki.
Nautimme vapaudestamme, lokki ja minä.
Näillä botskilla olisi sinne vankilasaarelle päässyt.
Fisherman`s Wharf on niin veikeä paikka. Se on satama laivoineen, siellä on huviveneitä, kauppoja, ravintoloita, kaikkea. Satamalaiturit on otettu iloittelukäyttöön, ja siinä onnistuttu. Löytyypä sieltä myös merileijonia. Pier 39 on niiden koti. Aikanaan merileijonat tulivat sinne maanjäristyksen jälkeen 1989. Ensin niitä ajateltiin häätää. Sitten hoksattiin, että ne vetävät puoleensa paikallisia asukkaita sekä turisteja. Merileijonille rakennettiin omat laiturit ja jostain selittämättömästä syystä siellä ne elävät. Eivät häiritse laivaliikennettä, mitään muutakaan. Aika jännä juttu. Ne tulivat ja jäivät, eikä sitä ole pystytty selittämään miksi.
Muutama hyyppänä uiskenteli esiintymään meille.
Meren äärellä, kalastusalusten keskellä kun oltiin, oli selvää että ruokatarjonta oli paljolti mereneläväpainotteista. Oi minkä näköistä herkkua ja mitä kaikkea siellä tarjolla olikaan! Muutamia ideoita nappasin ja meinaan muokata omaan makuun sopivaksi. Jossain määrin tämä matka anteineen tulee varmasti näkymään Rouva Ässän köökkisessä ja sitä kautta bloksuni posteissa. Teaseriksi vihjaan tuossa osterikuvassa olevista leipuskoisista. Kehittelen yhtä sellaista hauskaa jutskaa... resepteistä.... :-)
Erilaista ruokakikkaria, kojua ja ravintolaa oli paljon. Siistejä, värikkäitä. Monet istuivat syömässä ulkosalla, varoen lokkeja.
Fisherman´s Wharfilla vietimme yhden kokonaisen päivän. Hattu oli hyvä, aurinko paistoi. Takki ja huivi olivat myös hyvä juttu. Kylmä tuuli puhalteli. Kiertelimme, katselimme ja ihailimme.
Nautin kovasti tunnelmasta, väreistä ja säpinästä, menosta ja meiningistä. Meren tuoksusta ja raikkaudesta.
Sanoinkin jo ettei San Franciscossa tuhriinnu aikaa välimatkoihin. Mukavasti ehtii yhdessä päivässä paljon näkemään. Me olimme siinäkin mielessä hyvään aikaan vuodesta liikkeellä, että saimme aina parkkipaikan, ja missään paikassa ei tungosta ollut. Emme jonotelleet tai tuupituiksi tulleet. Heinä- ja elokuuhan se pahinta aikaa tuossa mielessä joka paikassa on. San Franciscossa on silloin myös sitten kuuma. Se ei tuo kaupunkilomailu ole meidän juttu kuumassa, tungoksessa ja väkijoukoissa.
San Francisco on jännä kaupunki. Siellä on paljon veikeitä asioita, ja yksi niistä on Lombard Street. Katu joka kiemurtelee tiukkaa mutkaa mäen alas. Ajelimme mäen alas. Kuvista ei niin ehkä mutkista kuvaa saa, toivottavasti jotenkin kuitenkin.
Parkkasimme auton sujakkaan mäen alapuolelle. En oikein lyhyenä ihmisenä saanut kivaa kuvaa mäestä, Lombard Streetistä. Vai mitäs sanot?
Niinpä huolimatta kuvan huonosta laadusta suurensin yhdestä Coit Towerista ikkunan läpi ottamaani kuvaa. Siitä näkee Lombard Streetin hyvin.
Seuraavassakaan kuvassa laatu ei ole hyvä. Sekin on suurennettu. Lombard Streetin alapuolelta kuvasin vastakkaiseen suuntaan kaupunkia. En osaa kuvata mistä se johtuu, mutta jossain kaupungeissa sydämeni sykähtää, tulee sellainen yhtäkkinen haikea olo. Samalla kuitenkin hymyilyttää ja tunnen että just tässä näin, tässä hetkessä minun kuuluu olla. Muutamissa kaupungeissa tässä tämän astisessa reissuelämässäni olen vastaavaa tuntenut. Ne kaupungit ovat Lissabon, Tallinna, New York, Shanghai sekä San Francisco.
Lompsu Lombard Streetiltä ajelimmekin sitten jo mainitsemalleni Coit Towerille. Siellä pihassa oli varoituskylttejä. Tornin puistossa oli nähty kojootteja. Olikohan yksi niistä Kelju K. itse!
Coit Tower on hauskan näköinen torni, muistuttaa paloletkun suutinta. Torni sijaitsee Telegraph Hillin laella. Suurensin hieman yhtä Fisherman´s Wharfilla ottamaani kuvaa. Sen keskellä oleva kapea torni, se on Coit Tower.
Tornin rakennutti (1933) aikanaan omalaatuinen leski Lillie Hitchcock Coit San Franciscon palomiesten kunniaksi. Tornista on kivat näkymät kaupungille ja merelle.
Keksin tornissa kuvata San Franciscon toista siltaa, Bay Bridgeä, joka on valtava. Se on hieno, iso ja liikenne ajaa kahdessa kerroksessa. Jostain syystä Bay Bridge jää Golden Gaten varjoon. Mikä hassua. Koska Bay Bridge on valtava ja siellä ajaminen on todellinen elämys!
Teimme yhtenä päivänä retken San Franciscon pohjoispuolelle ja retkemme venähti myöhään. Oli pimeä kun ajoimme kohti kaupunkia. San Francisco näytti kauniilta, rauhalliselta ja lempeältä valoineen pimeässä yössä. Sillalla, jonka kokonaispituus on 13,5 km, ajaminen pimeällä ( monta kaistaa, muistaakseni 5) oli jännittävää, hurjaa ja myös pelottavaa. Autot singahtelivat ohitsemme joka puolelta lujaa, meri alapuolella ja pimeys ympärillä. Tokihan silta oli valaistu. Herra Ässä oli reipas ja tarkka, hienosti ohjaili meitä turvallisesti kohti hotellia. Jossa minulta pääsi iloitku, kun niin oli jännä kokemus ja taas jälleen sain olla turvallisessa Herra Ässän kyydissä.
San Franciscossa tykkäsin myös laajemmasta ja kasvispainotteisemmasta ruokatarjonnasta. Lihan lisukkeeksi oli tarjolla myös kasviksia ja salaattia. Nauratti kun yhtenä päivänä lounastimme Chinatownissa, ja lounaan loppulasku viineineen ja oluineen oli 70 euroa. Saman annoksen saisi Kiinassa parilla eurolla. Toki ei voi verrata; kustannuksetkin eri tasoa. Kävelimme pitkään kiinalaiskaupunginosassa. Me viihdymme.
Chinatownin kulman takaa kurkkaili talouselämän keskus Financial District pilvenpiirtäjineen. Tykästyin kovasti silitysrauta-taloon, Columbus Toweriin. Se edustaa samaa tyyliä kuin New Yorkin Flat Iron Building. Talon teräsrunko kesti 1906 olleen maanjäristyksen ja talo valmistui 1907.
Enkä ole ainoa tykkääjä. Elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola tykästyi taloon kovasti ja perusti sinne tuotantoyhtiön vuonna 1970.
Silitysraudan vieressä San Franciscon oma "Empire State Building" eli Transamerica Pyramid. Se on 260 metriä korkea. Se on aika hassun näköinen, moderni mutta viitteitä antiikin Egyptiin. Torniin ei pääse, mikä on harmi.
Jatkoimme kävelyretkeämme taas kohti merta. Fisherman´s Wharfilta lähtee rantaa pitkin kaunis 5km pitkä kävelykatu The Embarcadero. Me hyppäsimme sille noin puolesta välistä mukaan. Se kulkee vanhan sataman paikalla. Ja varsinkin viikonloppuisin se on täynnä elämää; perheitä retkellä, ulkoilijoita, rullaluistelijoita. Kävelykadulta näkee hyvin, ja pääsee lähellekin valtavaa Bay Bridgeä. Koitin sitä kuvata, jokusen pätkän mahdutin kuvaani.
Embarcaderon varrella on myös hauska, iso, voisko sanoa "patsas" Cubido´s Span. Se on hauska iso jousi nuolineen. Veikeästi taustalla Finanssikorttelin pilvenpiirtäjät.
Autoilimme muutamana päivänä, retkiä teimme. Yksi kohde oli vanha kylpylä Sutro Baths. Tie sinne mukaili hetken pätkää Tyynenmeren rantaa.
Jatkoimme loppumatkan jalan, ja sai pakaratkin treeniä, kun oli korkeat portaat joita pitkin piti laskeutua ensin alas rantaan ja sitten taas ylös.
Minähän en pystynyt muuhun keskittymään, kuin ison kovenlohkareen sydänkoloon <3
Sutro Bathsilta palatessa kuvasin autosta kun keskusta levittäytyi edessämme.
Yksi retkikohteemme oli hieman kauempana. Löysin netistä mielenkiintoisen lasirannan, Glass Beachin Fort Braggissa. Paikka on toiminut ennen kaatopaikkana, jonne kipattiin paljon mm.lasia. Sittemmin luonnon arvo ymmärrettiin, kaatis suljettiin. Meri auttaa jälkien siivoamisessa, ja on hionut ja hioo laseista kauniita kiviä. Sanotaan että rannalle kannattaa mennä aikaisin aamulla, kun meri huuhtoo rantaan paljon kauniita erivärisiä lasikiviä.
Ajelimme lasirannalle 3,5h ja valkkasimme reitiksi sen kuuluisan rantatien, ykköstien. Mikä oli hieno valinta. Maisemien takia ihan mahdottoman upea. Myös siksi, että Herra Ässä kun suunnitteli reittiämme San Franciscosta kohti Los Angelesia, huomasi hän, että iso pätkä ykköstiestä suljettiin kunnostustöiden vuoksi. Emme siis pääsisi ajamaan koko matkaa legendaarista rantatietä. Saimme vahinkoa takaisin ja tuplana, sillä SF:n pohjoispuolella rantatien maisemat olivat minusta jopa upeammat kuin eteläpuolella.
Kun lähdimme tuona retkiaamuna San Franciscosta matkaan, satoi vettä. Koko päivän satoi. Kun ajelimme rantatietä, ilma yhtäkkiä kirkastui ja koimme huikasevan kauniin ilta-auringon säteineen, valoineen. Hetkessä oli taikaa. Sumuinen pilviverho rakoili ja aurinko työnsi esiin ihanan valon. Meillä oli eväät matkassamme. Miten onnellista! Istuimme kahdestaan illastamassa meren kohinassa, pelikaanien ja lokkien lennellessä yläpuolellamme. Oloni oli keveä, vapaa. Valo oli upea, fiilis ja tunnelma niin satumainen. En koskaan unohda tätä hetkeä. En koskaan.
Postini punaisena lankakeränä toimii Golden Gate- silta. Sen kautta saavuimme San Franciscoon ja lähdimme sieltä lausuen "Näkemisiin!".
Sen saman sillan kautta sinut kuljetin tutustumaan San Franciscoon ja sen kautta nyt sinut myös palautan yhteiseltä kuvamatkaltamme sinne missä tätä postia lukiessasi oletkaan.
Ihastuimme siltaan. Ajelimme sen jokaiselle puolelle, kävimme jopa sen alla ja "yllä", kun viereiselle vuorelle kipusimme. Kuvasin Herra Ässää valokuvaamassa sillan alla. Saa hieman käsitystä kuinka suuri silta on. Silta on myös suosittu hääkuvauskohde. Satuimme paikalle, kun yksi kuvaus oli juuri tehty ja rekvisiittaa purettiin. Tuulinen päivä. Kuinkahan oli kuvaus onnistunut. Tausta ainakin seisoi upeana, uljaana ja vakaana paikoillaan.
Sattui sumuista keliä, sattui aurinkoista keliä siltaretkillemme. Kivoja kuvia sain. Puhumattakaan niistä kuvista jotka jäivät sydämeeni. Ikiajoiksi. Koko kaupungista. Jos vaan mahdollista, haluaisimme vielä San Franciscoon palata.
Toivon että viihdyit seurassani, matkassani etkä väsynyt matkamme pituuteen! En vaan halunnut jättää palaakaan sinulle näyttämättä tästä vertaansa vailla olevasta hyvän mielen kaupungista!
