Ponjakkikossua, rakkaudella Rouva Ässä
/
Jouluisissa tunnelmoisissa. Possua, possua, possua! Jokos on kinkku teillä paistettu? Meillä huomenna se tehdään. Ehkä jo osa syödään...
Mistelioksan itse tein. Rosmariinia niputin. Heiluskelin hetken nippuni kanssa kunnes Herra Ässä oivalsi pusuja minun jahtaavan.
Kaksi yötä jouluaattoon. Eikä minulla ole stressinhäivyskäistä. Kiva on laitella, olla, ja viiniä lasillinen nauttia. Siinä on Rouva Ässän joululaittoresepti.
Eilen oli vuoden lyhkäisin päivä. Tänään piti valoa jo enemmän. Teoriassa siis. Harmaa oli päivä. Lumi varmaan toisi enemmän sitä tunnelmaista. Sytyttelimme kynttilöitä ulos ja sisälle. En valittele, vaan hyvin mielin tässä kirjuuttelen ja tunnelmoin bloksuliinossani.
Toissaviikkiksenä kutsuimme minun vanhemmat ruokapöytämme ääreen. Funtsin mitä kokkailla. Isäni ei pidä vahvoista, voimakkaista mauista. Hyvää halusin heille tehdä, ja maukasta.
Meillä oli kaapissa brandyä. Tein tässä yhtenä viikkiksenä hauskaa drinksua; siihen konjakkia minun piti. Herra Ässäkin sitä meinasi, konjakkia, mutta pidin Alkossa pääni. Ystäväni koiran kunniaksi brandya ostin. Hän on, tämä koira, nimeltään Brandy. Ihana kaveri, muuten. Vauhdikas vallan.
Näin ne tunteet ohjaa ostamista. Drinksuista jäi bränskyä, meinasin jos ruokahommiini sen lopun upotan. Niinpä tein brandyssä uitettua possua. Bloksun otsikko johtaa siis sinänsä harhaan. Konjakkia en käyttänyt. Rimmas vaan paremminhauskemmin se.
Rouva Ässän pekonipossukieput brandysoossissa n.6 annosta
800g possun fileepihvejä
1 pkt pekonia
4 dl kermaa
0,5 dl brandya tai muuta alkoholia esim.rommia tai konjakkia
sitruunamelissaa
1 prk tuorejuustoa
parmesanraastetta
Anna fileiden lämmetä huoneenlämmössä tunti ennen kokkailutouhuja.
Notkista tuorejuusto tilkalla kermaa. Riivi tuorejuuston joukkoon sitruunamelisssaa, rouhaise mustapippistäkin.
Levitä possufileet leikkuulaudalle, rouhaise pintaan suolaa. Levitä possun pinnalle lusikalla tuorejuustoa reilu määrä.
Kääri pihvi pekoniin. Noin kaksi siivua peksua per piffi on hyvä. Laita pihvit uunivuokaan, riivi mukaan sitruunamelissaa ja kaada vuokaan kerma ja brandy. Ripottele pinnalle parmesaaniraastetta.
Paista pihvit kypsiksi uunissa, asteita 175. Pihvit saa muhittua tuorejuustossa ja kermassa ihanan lempeän pehmeiksi.
Luotin vaistooni ja tein kerralla kaksi vuuallista. Vaistoni oli oikeassa. Hyvää tuli ja söimme seuraavanikin päivänä vielä possuja brandyssä uitettuna.
Katoin pöydän kauniiksi. Se on tärkeää. Tuoreita kukkia meillä on lähes aina. Nämä niin mahtavat jaloleinikit ostin Helsingistä, siitä läheltä tukikohtaamme. Kulmilla on kaksikin ihanaa kukkakauppaa, ja kolmas nurkan takana. Arvaatte varmaan että ostelen kukkeja, usein!
Tapanani on ostaa matkoilta jotain kotiin. Pieniä juttuja, helppo tuoda matkalaukussa. Antiikkiliikkeissä usein luusuan ja pieniä asioita tykkään ostella. Ostan usein vanhoja nauhoja, nappeja, kankaisia lautasliinoja. Ja sitten kerran löysin nämä servettirenkaat. Ne on Kanadasta. Tarkalleen en osaa sanoa mistä, läheltä Niagaran putouksia. Ihana yksinäinen iso, vanha lato pellolla, kyltti jonka mukaan antiikkiliike. Herra Ässä käänsi Jeepin nokan kohti polkua joka sille kaupalle vei. Ei ollut turha valinta ottaa maasturi vuokra-autoksi! Koska seikkaillaan!
Kaksi iäkästä veljestä piti siellä liikettä, josta olisin ostanut lähes kaiken. Rajoitusta oli että matkalaukkuun piti mahtua. Voihan huokaus. Mutta onnistuin. Ostin nämä. Siis ainakin nämä....
Viime viikonloppu vietettiinkin Helsingissä. Olimme Ylioppilaskunnan laulajien joulukonsertissa Johanneksen kirkossa. Kyllä vaan. Hieno oli. Hauskakin. Vaikuttavakin. Onnistunut oli konsertti. Nappasin kännykällä kuvan kirkon parvella.
Kävimme myös ihanassa italiaisessa ravintolassa; Tehtaankadulla on sellainen kuin Il Bucatino. Ai miten nautimme, pidimme, tykkäsimme. Mukava välillä syödä muiden laittamaa ruokaa. Inspiraationkin sain. Herra Ässä söi hyvää lohipastaa. Pyysin hänen arvioitaan miten tehty, mistä tehty. Siitä saattaa tulla. Jotain omaa. Bloksuun meinailen.
Mäyrinkäisneitien kuulumisetkin päivittelen. Kivastihan heillä. Vaikka sanottava on että kyllä vaan maalla viihtyvät paremmin. Kovasti koitamme heille kivaa kaupunkia tehdä. Ulkoillaan paljon; leikitään koirapuistoissakin. Saavat juosta siellä ja tapaavat muita koiruleita. Herra Ässä harjoitteli uuden kameransa kanssa ja paparazzasi meitä yhtenä iltana. Johanneksen kirkko taustalla.
Nautin kovastipaljon aamun pitkistä lenkeistä. Se on niin erilainen se nukkuva hiljainen Helsinki. Joka heräilee hitaasti. Iltaisinkin tehdään pitkä lenkki. Ihan siksi että väsyneet pimulit nukkuisivat hyvin. On ne vaan kovastipaljon rakkaita nuo meidän likat; Kerttu ja Hilkka.
Ostimme ihanan tähtijalan joulukuuselle. Herra Ässä otti. Kuvan. Kantoi kuusenkin sisälle ja vastasi koristelusta.
Ajattelin, haaveilin laittaa sellaisen lamppunauhan koristeeksi. Ostin hauskan, "hehkulamppuvalonauhan". Liian lyhyt oli se. Niinpä laitoimme ledvaloja. Tähti töröttää latvassa. Muita koristeita ei ole laitettu. Kaunis on kuusi ilman täytettä. Joulukuusen alla oleva mattokin on omanlainen. Sellaisesta pidän. Omanlaisesta. Erilaisesta. Löysin kirppikseltä palan Marimekon mustavalkoista tasaraitaista trikookangasta. Meille matoksi joulukuusen alle. Hauska, itsekekkailtu, oma juttu ja meidän näköinen. Niinkuin tämä minun bloksukin. Se on mun juttu!
Hyvää joulua <3
