Parilakyljyksiä choronkastikkeella Rouva Ässän tapaan

Minä kun niin tykkään. Näitä postejani touhuta, tehdä. Tiedättekö! Viime torstaina avasin Pippanaani, tietokonettani. Bloksua piti. Petyin, kun hokasin ettei ollut vielä kahta viikkoa edellisestä. Olen melko säntillisesti pitänyt valitsemani hetkeni julkisuudessa. Joka toinen torstai olen tavannut postitella teille. Eipä siinä auttanut kuin säilöä kuvat. Ja ootella viikkoa vierähtäväksi. Vihdoin se tuli, tämä bloksutorstai. 
Joten tästä se lähtee; Rouva Ässän touhut tällä kertaa. 

Herra Ässä vietti syntymäpäiväänsä. Meillä on ollut pidempään jo tapana laittaa synttärilahja matkakukkaroon. Molemmin puolin. Juhlistamme aina jotenkin. Nyt kävimme etukäteisesti syömässä Helsinki-viikollamme, Bulevardilla, ravintola Wernerissä. Heillä on avotuli, grillaavat ruuat. Tykkäsimme kovasti. Ihana oli köpötellä kylillä keskustassa kesäiltana. 

Oikea päivänsä osui viikolle. Ajattelin silti, että juhlistamme. Askartelin itse hienon viirinkin. Ostin synttärilahjaksi lakuja ( likoilta :-D) ja varsinaisen lahjan annoin kirjekuoressa. Herra Ässä saa tilata sellaiset Applen kuulokkeet jotka tahtoo. Laskun saa laittaa hän minulle. Pullistutin myös matkakukkaroa, osana lahja-asioita. 

Tuntui mukavalta valmistella Herra Ässälle yllätystä. Hän ei siis tiennyt juhla-aikeistani. Työpäivän jälkeen aloin puuhaamaan. Oli kiva laittaa. Pienejä asioisia tein, touhusin. Työpäivä vaan veronsa vaatii. Kovasti en jaksanut. Ajatus tärkein. Päätin myös että kilistämme lasilliset, olkoon arki ja keskellä viikko. Juuri siksikin! 

Touhutessa kaivoin kameran ja ajattelin kuvata. Jos onnistuu, bloksutan kuvani. Ajattelin. Tästä tykkään, tällaisesta. 
Valmistin Herra Ässälle possun parilakyljyksiä ja choronkastiketta, jota aloittaessani sain idean. Sen mukaisesti tein. Onnistui!  
Parilakyljykset on ihan vahingossa kaupan lihahyllystä löydetty. Tykkäämme. Liha on maukasta ja pehmeää. Ja hauskakin, possutikkari. 

Marinoin kyljykset vain soijakastikkeella. Paistoin niihin parilapannulla kauniit pinnat. Sitten laitoin kyljykset uuniin, 150 asteiseen. Tarkkaan en osaa sanoa kauanko olivat, mutta sanoisin n.20-30 minuuttia. Kannattaa tarkkailla ja kokeilla kypsyys. 

Possukyljysten uunissa ollessa tein iki-ihanan ja meillä tällä hetkellä jatkuvassa käytössä olevan öljykastikkeen. Käytän sitä lihan maustamiseen, salaattikastikkeena.... missä vaan. Erinomainen mm.pizzan päälla, tortilloihin makua antamaan. 
 
Ohjeeni pohjaa aiemmin jo julkaisemaani Za´tar mausteseokseen. Postitin sen ohjeen taannoin bloksussani, postissani, kun tein Itämaista lihapataa. Ostin silloin etnisestä kaupasta sumakkia, ison pussillisen. Haluan käyttää tuota ihanaa maustetta, jottei hukkaan mene. 

Kastikkeessani käytän tuoreita yrttejä; timjamia, oreganoa, basilikaa, mitä meillä sattuu olemaan. Nyt oli basilikaa ja oreganoa. Pienin ne kulhoon, olisikohan ollut puoli punttia molempia, sitten 1-2 tl sumakkia (kannattaa aloittaa laittamalla 1 tl ensin ja maistella onko kirpsaus kiva, omaan suuhun sopiva), tuoretta valkosipulia puristettuna maun mukaan, suolaa, seesaminsiemeniä ja öljyä. Kastike saa olla tahnamainen, joten laitan öljyä vain sen verran että yrtit "peittyvät". Tarkoitus on että öljy imee maut ja kastike ei ole öljylammikko lautasella. 
Pöydällä, huoneenlämmössä kannellista kastikepurkkia pidin ja varmaan viikon ajan sitä käytin valehtelematta joka ruokaan. Säilyy siis hyvin.
Puolessa välissä kyljysten kypsymistä valelin niille kastikettani.  Valelin kypsien kyljysten päälle, juuri ennen tarjolle laittamista, sitten vielä toisen kerran. 

No entäs tuo punainen kastike. Se on Choronkastike Rouva Ässän twistillä. Choron on helppo tehdä, pohjana on siis bearnaisekastike. Se ei ole lainkaan vaikea, kun vaan malttaa. Tässä en ole paras sanoja, mutta koska lopputulos on mahtava, maltan hinkuttaa vispulallani kattilan äärellä vaikka olo on välillä toivoton! Eikö tämä jo paksuunnu! Hiljalleen se paksuuntuu, kun maltat toimia ohjeiden mukaan. 

Ässä-twist on valkoviini. Jääkaapissa oli pullotilkkanen, lähes 1,5 dl. 

Choronkastike

2 rkl viinietikkaa
tuoretta oreganoa puntti
n. 1,5 dl valkoviiniä
mustapippuria rouheena
3 kananmunan keltuaista
150g voita
pikkuinen purkillinen tomaattipyrettä

Sulata voi pienessä kattilassa ja nosta se sivuun, anna jäähtyä. 
Laita ison kattilan pohjalle vettä, kiehauta se. 
Laita toiseen kattilaan, joka mahtuu hyvin tuon isomman kattilan sisään, muttei koske pohjaan, viinietikka, mustapippuria, oreganon varsia lehtineen sekä valkoviini. Keitä kokoon kunnes nestettä on jäljellä enää noin puolet. Siivilöi oreganot pois ja kaada neste takaisin kattilaan. 
Laita kattila, jossa mausteneste, ison kattilan päälle, sisään, mutta varmista ettei isossa kattilassa enää vesi kiehu. Ja ettei pienempi kattila osu veteen. Tarkoitus on saada aikaan vesihaude kun pienempi kattila on isomman päällä tai sisässä. Vesihauteessa keltuaiset kypsyvät hellästi. 
Erottele keltuaiset valkuaisista ja vispaa keltuaiset koko ajan sekoitellen maustenesteen joukkoon.  Jatka sekoittamista maltilla, kastike alkaa paksuuntumaan jossain kohtaa kyllä. Tärkeää on että keltuaiset saavat kypsyä, paksuuntua rauhassa, joten älä tosiaan kiehuta enää alimman kattilan vettä. Kuuma vesihaude on paras, näin vältät keltuiaisten kökkäröitymisen. Jos hätäilet, ne kökkäröityy. Tiedän mistä puhun....
Kun kastike on paksuuntunut, lisää jäähtynyttä voisulaa, tippa kerrallaan. Kyllä. Vähän kerrallaan ja sekoitellen koko ajan. Lisää lopuksi tomaattipyre ja tuoretta oreganoa jos haluat.

Herra Ässä oli otettu viiristä, lahjasta, ruuasta ja juhlasta. Ilahtui hän, ja kilisteli onnellisena kanssani. Minä olin onnellinen koska Herra Ässä selkeästi ilahtui touhuistani ja piti ruuasta. Hyvä mieli! 
Jälkkäriksi tein muuten tosi helppoa ja yksinkertaista suklaamoussea. 

Rouva Ässän suklaamousse ( 4:lle)

Laita 1 dl kermaa kattilaan ja kiehauta se. Nosta kattila levyltä.
Lisää 100g paloiteltua Fazerin Taloussuklaata kermaan. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. 
Anna jäähtyä. 
Vispaa 1 dl kermaa vaahdoksi. Yhdistä jäähtynyt suklaaseos ja kermavaahto. Lisää joukkoon esim. Marianne-crushia. Pinnalle suklaaraastetta. 

Johan tässä ehdittiin hetken ajan nauttia kesäisestä ilmasta. Mutta en valita. Tällaista tämä, kesä meillä nyt on. Tarkenee kun pukeutuu ja pistää lämppärit terassille hotille. 
Mäyrinkäisneidit viihtyvät terdellä. Sylilämpöpattereina toimivat, en siis ole pahoillani sylissäni nyhjäävistä kahdesta rakkauspakkauksesta.
Hilkan tassut ovat ihan kunnossa. Hienosti paranivat. Olen edelleen asiasta kiitollinen. Meidän ikkarioma tassumaakari, Pikityttö Hilkka! 
Tasapuolisuuden vuoksi mainittava se on Kerttukin. Hän on tarkkana kärpästen kanssa. Tässäkin kuvassa sen näkee. Hän ei lepää, ei rentoudu. Vahdissa on. Itsekin melkein lentää, kun tavoitteena on ihana saalis! Meidän ikkarioma Kohlo-Kerttu! 

Mäyrinkäistervehdystä tuossa bloksuni loppuun, perinteet kunniaan, jo tulikin. Jatkan aiheella vielä yhden kuvan ja muutaman sanan verran. Nimittäin nauroin ihan ääneen, kun yhtenä iltana tässä iltapesulta makkariin tulin, sänkyyn asettumaan. Herra Ässä luki lehteä, Kainaloisen kanssa. 
Ihan välittyy tästä kuvasta vastaus tuohon lehden kannen kysymykseen <3<3<3