Jummijammisoppaa sipsikanamytyillä
/
Syksyyn soppa sopii, kevyinen keittonen kuuma. Tällaista kikkailua, sanoilla. Ruuallakin.
Hesarissa on torstaisin aina juttua ruuasta. Tänäänkin. Maapähkinävoita juureksiin.
Rouva Ässä on siis aikaansa edellä. Thaimaan tyyliin soppakeittoa tein jo viikonloppuna; maapähkinävoita lusikoin soppaani. Makumuistelin Thaimaan makuja samaan soppaan.
Muistatteko kun Bangkokissa kohtasimme vanhan poliisimiehen. Kerroin hänestä postissani Satoi thai paistoi. Herra Ässä sitten pohti mahtaako poliisipapalla olla vaimo hellanhöökillä lämmittämässä Jummijammisoppaa. Pyysi että hällä olisi. Lupasin. Siitä lähti ajatus Rouva Ässän Jummijammisopasta.
Postini tämän kaksi ensimmäistä kuvaa on ottanut Herra Ässä. Kiitos hälle <3
Matkat ne aina mulla on mielessä. Mielessä palaan paikkoihin, makuihin. Soppaa ajattelin lempeydellä. Maun halusin sellaisen olevan. Korianterilla ja chilillä saisi itse halutessaan syöjä säädellä soppapotkua. Soppani tekisin lempeäksi. Porkkanaa, kookosmaitoa, maapähkinävoita. Pääosissa.
Mutta! Mitä olisi soppakeitto ilman myttyjä!
Mytyt tuotti päänvaivaa. Ihan perushommia en halunnut. Thaimaasta makuja kuitenkin. Sellaisia meidän maistelemia. Muistin Massaman curryn. Siinä oli perunaa. Noh, leivitin kananpalaset perunalla. Tarkemmin sanoen sipseillä, perunalastuilla. Tulikin hyvää!
Osan kananpaloista leivitin juuressipseillä. Nekin oli hyviä! Ostin kaupasta juuressipsipussukan; punajuurta, porkkanaa, palsternakkaa. Juureksiin juurruin, pidin parempina.
Jummijammisoppakeitto sipsikanamytyillä (4 annosta)
8 kpl porkkanoisia
5 valkosipulinkynttä
1-2 tl punaista chiliä
2 rkl öljyä
6-8 dl liha-, kana- tai kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
3 rkl maapähkinävoita
mustapippuria
suolaa
korianteria ja basilikaa hienonnettuna
pinnalle sriracha-chilikastiketta
Pese porkkanat. Leikkaa ne pienehköiksi paloiksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja chili.
Kuullota niitä kaikkia kimpassa öljyisen kattilan pohjalla.
Lisää liemi (kana, kasvis tai liha). Jätä n.2 dl lientä, jos tarvitset sitä myöhemmin.
Keitä porkkanat kypsiksi liemessä.
Lisää kookosmaito ja maapähkinävoi. Maistele haluatko lisätä maapähkinävoita. Sen maku on hallitseva, tosin lempeä.
Soseuta soppakeitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jos soppa liian tymäkkää; lisää nestettä (lientä; kana, liha tai kasvis).
Mausta suolalla, mustapippurilla. Maista. Lisää makua sen mukaan, jos suutuntuma niin sanoo.
Kun keitto on valmis tai ajansäästämiseksi leivitä kananpalat porkkanoiden kypsyessä.
Marinoi maustamattomia kanapaloja hetken ajan teriyakikastikkeessa.
Murustele perunalastut/ juuresipsit ihan pieneksi. Pakastuspussiin ja kauli ne muruiksi.
Laita isolle paistinpannulle reilu luraus öljyä ja anna sen lämmetä.
Riko matalaan kulhoon 2 kananmunaa, vispaa munat rikki. Laita toiseen matalaan kulhoon sipsimurut.
Dippaa kananpaloja ensin kananmunaseoksessa ja sen jälkeen kääntele niitä huolella sipsimuruissa. Paista sitten kypsiksi. Tämän voit toistaa, jotta kanat saavat hyvin sipsiä siipiinsä.
Hienonna yrtit ja ripottele niitä sekä kananpalasia keiton pinnalle. Liruta halutessasi sriracha-kastiketta.
Tarjoile heti.
Ens kerralla koklaan kypsien kanapaloisten leivittämistä. Varoa sai nyt kokatessa koko ajan pintaa polttamasta. Ja kuitenkin kana saatava kypsäksi. Pohdin myös, että vaikka teriyakikastike on tahmaisempi versio soijakastikkeesta, saatan kokeilla jotain vielä tahmaisempaa marinointia. Jos se auttaisi siinä että sipsit tarttuisivat paremmin kanoihin. Mutta hyvää tuli näinkin. En moiti! Ja suht.nopskana tehtävänä halusin Jummijammini pitää. Onnistui!
Seuraavana päivänä tein sopan jämistä kastikkeen pastalle. Toimi siinäkin. Mainioinen soppanen, myös kastikkeinen!
Matkakampa sanoo tänään torstaina 197 piikkiä, päivää jäljellä. Seuraavaan reissuun. Kyllä. Meillä lasketaan. Matkakuvia edellisiltä reissuilta olen katsellut. Tulevaa suunnitellut. Haaveillut. Hyväksi mieleksi.
Olen tainnut ennenkin mainita. Meillä on aina ja vaan Kuuba-kukkaro, vaikka matkakohde vaihtuu.
Tarkalleen 14 vuotta sitten silloinen työkaverini tuumasi ettei saa säästettyä, jos ei organisoi hommaa. Sama oli ongelma mulla. Kekkasimme; kumpainenkin laittaa aina kaikki 2€:n kolsut säästöön. Innostuimme. Perustin Purnukan. Marimekon vanha punainen peltipurkki.
Olin tuolloin Neiti Koo, enkä tuntenut Herra Ässää.
Aika pian laajensin toimintaani kolsusäästämisessä. Heittelinkin kaikki kolsut Purnukkaan. Sen sisällön turvin olen matkannut mm. Unkariin, Portugaliin, Tanskaan, Itävaltaan, Kreikkaan kahdesti, Kiinaan kolmesti....!
Sitten Purnukan ja minun elämään tuli Herra Ässä. Purnukasta tuli Kuuba-kukkaro. Varsin tuore pari olimme. Uskalsin silti kysyä. Herra Ässää matkakaveriksi Kuubaan. Suostui. Kerroin säästötavastani. Kolsuja alkoi tallettamaan hänkin, Kuuba-kukkaroon. Kuuban matkaa ennen ja jälkeen on reissattu. Paljon. Kolsuilla. Ajatella!
Kukkaro kolisi taas. Jummijammikeiton myötä. Kun koen säästäneeni ruokakuluissa; kolistan kukkarolla. Arvioin säästäneeni 8 euroa kun jatkoin kanaliemellä sopanlopun kastikkeeksi pastalle. Ei tarvittu kauppareissua. Ja koska koskaan mulla ei kolsuja ole, sujahti Kuuba-kukkaroon 10 euron setsku. Se kelpaa kukkarolle. Aika ajoin pikkusetskuja sinne talletan. Pääsee pidemmälle!
Toinen ajoittainen säästökohteeni on tuoreet kukat. Tykkään niin kovasti kun kotona on tuoreita kukkia. Poimin nyt viikolla lenkkimatkan varrelta ruusunmarjoja oksineen. Sujautin taas Kuuba-kukkaroon rahaa. Sen millä olisin kukkeja ostanut.
Loppuun vielä kuva mäyrinkäisneideistä. Lenkkikamuistani. Jotka ovat päässeet keittiöön... Portilla suljin keittiön ens alkuun omaksi valtakunnakseni. Mutta hei. Eihän tällaisille jonottajille voi sanoa ei. Eihän?
