Limoncellokanaa

Tammikuu jo puolillaan. Tänään taas on valoisampi päivä, mikä ilahduttaa kovin. Kevättä kohti pörräillään pikkuisessa pakkasessa. Auringonpaisteessa. 

Työpäivä on tältä päivältä pulkassa, tai kelkassa. Sanon kelkassa, koska minulla ei ole pulkkaa. Kelkka on. Sellainen vanha. Sen virkapaikka on eteisessä meillä. Virkana on olla kenkäteline. Hassuja nämä sanonnat. Että joku asia on pulkassa. Meillä se on sittenniin kelkassa. 
Keittelin tuossa kahvit. Päiväkahveja tässä seurassani omassa pitelen. Tai siis no, en tässä yksin ole, vaan tällaiset kamuset, mäyrinkäisneitiset tulivat päikkäreille vierelleni sohvalle. Onni on ihanut neidit; Kerttu ja Hilkka. 

Pöhistelin satsin limoncelloa tuossa taasen jokunen aika sitten. Se on helppoa tehdä itse ja hauskaa hommaista on. Ruoka-asioissa minulla on meneillään sellaista meininkeistä että raikkautta olla pitää. Mieleni tekee raikasta ruokaa, jossa joku kiva maku lisänä.  Tuli ajatus käyttää limskulimoncelloista ruuanlaitossa. Sitä raikkautta kun haluan maistaa. Siitäpä sitten syntyi. Tämä ruoka-ajatukseni. Ensikerran kun limoncelloa lurautin ruokaan, kokkasin possusta. Hyväähän se. Sittemmin nyttemmin kokkailin, kokeilin broiskulla. 

Limoncellokanaa (ohje on neljälle)

8 broiskun pihviä
2 dl kermaa
1,5 dl limoncelloa
maizenaa tai vehnäjauhoja
suolaa, mustapippuria, sahramia

Paloittele broiskupihvit esim.kolmeen osaan. Paista niihin öljyvoiseoksessa pannulla kaunis pinta. 
Mausta palat suolalla ja pippurilla. Pyörittele palaset jauhoissa (maizenassa tai vehnäjauhoissa).

Laita broiskut vuokaa ja kaada perään kerma ja limoncello. Lisää sahramia hyppysellinen.
Jos sinulla on kannellinen vuoka, laita kansi vuuan päälle tai sitten foliolla suojaa. Laita vuoka uuniin, 200 astetta. Paistele n.45 minuuttia. Ota sitten kansi tai folio pois ja paistele uunissa vielä n. 15-20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin värinen. 

Tuon kansi/folio- hommelin opin kantapään kautta. Ekkukerran kun kokkasin tätä, huomasin että pinta ruskistui liikaa ilman suojaa. Suosittelen siis kokkaamaan kansi- tai folioasiat mielessä :-)

Olen tosi ihastunut tomaatteihin, se on sellainen jatkuva ihastus. Tykkään syödä tomskuja paljon ja tällä hetkellä niin in meidän köökkisessä on uunitomaatit. Niitä touhuan usein. Niinpä nytkin touhusin; makustelin että uunissa kirpsakoituvat tomskuset sopisivat hyvin sitruunaiseen broiskuun. Enpäs väärässä ollut. Uunitomaatit ovat myös niin kauniita, en meinaa malttaa syödä niitä lainkaan. Ihana väri ja ihana maku. Ja jotensakkiin tykkään kovasti siitä rösöpinnasta. Ihana kun tomaatti rutistuu ja menee paikoin rikki uunin lämmössä. Sellaista "grungea". Tykkään!

Limoncellokanavuokaan voi pilkkoa tykkäyksensä mukaan erilaisia juureksia. Tämä ruoka on siitä ihana että se syntyy aika vaivatta, ja tosiaan "yhdenvuuantaktiikalla" saa koko aterian. Vuokaan voi lisätä myös riisiä. Tällöin kannattaa huolehtia nestetasapainosta lisäämällä nesteen määrää. Koklailu ja kokkailu on kivaa! 

Meillä syötiin limoncellokanaa edellisen kerran lehtikaalin kanssa. Siinä köökkisessä kokkaillessa ajattelin uunin höökin hyödyntää lehtikaalisipsien tekemiseen. Iltanaposteltavaksi. Kekkasin siinä sitten että saattaisi sopia limoncellokanaseni kanssa. Lehtikaalisipsit. Sopihan ne. 

Lehtikaalista voin sanoa, että sekin on ihastuskohteeni. Ostan yleensä ruukkuversion, laitan ikkunalaudalleni ja hoidan hellästi. Kastelen ja juttelen. Pysyy pitkään hyvänä ja saan hyödyntää sitä monin eri tavoin köökkisessäni. Jossa niin viihdyn. Kuten bloksunikin parissa. Taas tässä hujahti hetkinen, jos toinenkin, kun postia luettavaksenne puuhasin. Jaan kanssanne vielä lopuksi ajatuksen, joka kiehtoo mieltäni kovasti. 

"On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä."
- Albert Einstein - 

Voikaa hyvin, ja olkaa ihmeellisin mielin <3