Mozzarellakanaa ja tunnelmoisia Tukholmasta

Yksinkertainen on joskus niin parasta. Mozzarellakana on sellaista. Se on yksinkertainen valmistaa. Ja parasta. Löysin nyt netistä ohjeen, balsamicokastikkeesta, jolla ajattelin saavani lisää makua mozziskanaani. Ajattelin oikein. 

Lomailen tämän viikon. Postitan taas bloksuun poikkeuksellisesti tiistaina. Torstain sijasta. Lähdemme keskiviikkona Lontooseen minilomalle Herra Ässän kanssa. Meinasin etten taida sieltä postitella. Jälkikäteisesti kuvitan ja tarinoin matkastamme bloksuuni. Rouva_S - Instagram-tililtäni saatat aika reaaliaikaista kuvaa nähdä. 
Ihanaa saada tällainen miniloma järjestymään ennen varsinaista lomaa. Ja olinhan Tukholmassakin kaksi viikkoista sitten. Siitä reissusta kerron muutamin kuvin tässä postissani. Kaunis, ihana Tukholma! Miksi siellä tulee käytyä niin harvoin ja juurikin vain sen päiväristeilyn verran?Ansaitsisi enemmän. 
Mutta siis juupa, niinpä, eli lomailen tässä likkojen kanssa. Emme tehneet eilen emmekä tänään juuri mitään. Se otti meiltä kokonaisen päivän ja hyvällä mallilla tässä tiistaissakin tuolla metodilla ollaan. Pakahduin eilen ja tänään aamulla onnesta, kun tajusin ettei minun ole pakko tehdä mitään. Yhtään mitään. 
Ruokaa laitoin. Sitähän en edes tekemiseksi laske, koska niin kivaa se on. Kuvat valmiista kauniista mozzarellakanapannustani otin. Valo oli kohdillaan. Aurinkoinen päivä. 
Pidän kovasti broilerin paistileikkeistä. Siivottavaa niissä on enempi, roippeita. Mutta maku. Muheva, mehevä! Saksilla tai terävällä veitsellä ne saa, roippeet, kyllä vaan hyvin putsittua. Ässävinkkinä siis sakset ja paistileikkeet :-)

Mozzarellakanapannu

1-2 paistileike/ syöjä
öljyä
tuoreita yrittejä; basilika, oregano, timjami ( meillä oli vähän oreganoa ja paljon basilikaa)
sitruunanmehua liraus, yhden tuoreen sitruunan mehu tai pullosta valmista
mustapippuria
1-2 kynttä valkosipulia/ vaihtoehtoisesti jos pidät ruohosipulista sekin käy
suolaa
voita
mozzarellajuustoa jokaiselle paistileikkeelle 2 viipaletta
tuoreita, kypsiä tomaatteja
1 rkl fariinisokeria
1 dl balsamicoa

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Siisti paistileikkeet. Sekoita marinadiksi öljy, yrttejä, sitruunamehu sekä suola ja pippuri. Kääntele paistileikkeet marinadiin ja sekoittele. 
Paista leikkeet voissa, muutama minuutti molemmin puolin. Laita ne sitten vuokaan tai pannuun ja uuniin n.30 minuutiksi. Kaada kupsusta loppumarinadi leikkeiden päälle. Käännä puolessa välissä paistoaikaa leikkeleitä kerran.  
Leikkeiden paistuessa tee balsamicokastike pienessä kattilassa. Laita balsamico ja fariinisokeri kattilaan ja keitä noin puoleen nesteen määrästä. Minulla siihen meni n.8-10 minuuttia. Jäähdytä kastike. 
Leikkaa tomaatit ja mozzarella viipaleiksi. Purista valkosipulin kynsi. Sen tosiaan voi jättää poiskin, mutta valkosipuli/ ruohosipuli antaa ihanan maun ruokaan. Voimakkaita makuja kumpikin, joten oman maun mukaan määrät. 
Kokeile kanaleikkeiden kypsyys. Ja kun kypsiä, laita tomaattiviipaleet leikkeiden päälle. Valuta ja painele pienellä lusikalla valkosipuli tai ruohosipulisilppu tomaattisiivujen "sisään". Voit lusikoida tomaattien päälle vielä pienet tilkat öljyä. Pannu/ vuoka uuniin vielä muutamaksi minuutiksi.  Kun tomaatti on hieman pehmennyt ja valkosipulikin "kypsynyt", lisää tomaattien päälle vielä mozzarellaviipaleet. Ja taas vielä hetkeksi pannu uuniin, jotta mozzarella sulaa. Voit halutessasi laittaa uuniin grillivastuksen päälle. Tarkkaile ettei mozzarella kuivu. 
Samalla siinä tarkkaillessa, lämmitä balsamicokastike. Se on muuten aika tahmeaa. Mutta tulee lämmetessään juoksevammaksi.
Tämäkin oli hetken kaunis sydän, kunnes vähän lirahti. 

Ruoka on valmista kun juusto on ihanasti sulanut. Tarjoile mozzarellakanapannua riisin tai kasvisten tai vihreän salaatin kanssa. 
Kastiketta voit lirautella kananpalojen päälle. 

Ja se Tukholma. Voi että. Ystävälläni alkoi loma tuosta reissustamme. Matkustimme Viking Linella, Katajanokalta Helsingistä astuimme laivaan. Odotin kovasti laivan ruoka-antimia. Meillä oli meno- ja paluumatkan ruokailut maksettuna, valittuina.  Ihana oli valmiiseen pöytään kipitellä kimpassa. Aloitimme samppanjalla... Kuplia kitalaessa! 
Seuraavana aamuna kuohuviiniaamiaisen jälkeen kaupungille, kävellen. Niin mukavan matkan päässä Viikkarin satamasta on vanha kaupunki. Sinnehän me. 

Sää oli mitä mainioin ja meitä suosivin. Säätiedotteet näytti muuta, joten aurinko ja lämpö olivat meille ihana asia. Vaelsimme kohti vanhaa kaupunkia ihastellen ja höpistellen. Tukholmassa oli Pride-viikko, joka näkyi erilaisin koristein ja lipuin. 

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia. Muuta kuin olla yhdessä, syödä hyvin ja ottaa muutama lasillinen kauniissa Tukholmassa, sen tunnelmallisilla terasseilla. Ihaillen niin kaunista, kaunista kaupunkia. Se oli tavoite, joka toteutui. 

Oli ilahduttavaa tulla toimeen suomentankeroruotsillani ja jopa ihan jokseenkin sujuvasti. Sitä puhuin ja ainakin osan meille puhutusta ymmärsinkin. Luulinko vaan, mutta saattoiko he jopa hippasen hitaammin jutella kun sönkkösin vitviiniä tilaavani isossa lasissa ja "kan jag betala med bankkuurttet". Kivoja kahviloita, kuppiloita ja se tunnelmoinen....Oijoi! 

Kaikkiaan tiivistäisin matkamme tähän kivan ravintolan pylväässä olleeseen viisauteen: 

Perinteisesti postini lopputunnelmat kuuluvat mäyrinkäisneideilemme. 
He voivat kovasti hyvin ja nauttivat isosta pihastaan. Luvatta tosin olivat tässä päivänä eräänä jos toisenakin kylillä. Kotiin kyllä kauniisti tulivat.  Ensimmäisen karkureissun jälkeen tapasin heidät etupihalta. Joka ei siis ole aidattu. Eikä ole heidän aluettaan. Onneksi siinä omassa pihassa auringossa köllivät. Toisen kerran koittivat hiipiä muina koirina aidanviertä takapihalla. Ilmeisesti samaa reittiä kuin karkumatkaankin lähtivät. Yhytin aidan heikon kohdan ja Herra Ässä sen samantien tilkitsi. Likat enää vain pyörähtävät siinä kohdassa. Todenneet ettei kylille enää asiaa.
Sinänsä heidän retkitouhunsa kovasti huvittaa. Ja varsinkin kun tässä kerran lenkillämme olimme ja vanhempi mies pyöräili ohitsemme. Tunnisti likat ja kertoi nähneensä heidät yhtenä päivänä tienvieressä ojassa leikkimässä. Kaksi pientä, pannatonta koiraa, omakotialueella. Tuumannut mies oli, että varmasti koirien kotikulmilla ja sanonut likoille, että kotiin kannattaa mennä. Olivat siinä sitten lähteneet, kuin ymmärtäneet olisivat. Jalkakäytävää olivat reunassa menneet, peräkkäin ja välillä matkallaan miehen suuntaan vilkaisseet. Kuulemma. Ilmeisen oikeaan suuntaan olivat lähteneet, koska kotiin tulivat.
Mutta toisaalta sitten taas ei huvita luvattomat reissut. Jos jotain ikävää heille sattuu! se olisi sydäntäsärkevää! Eikä olisi mukavaa hällekään, jos vaikka vahingossa joku likkojen päälle ajaisi. Sellaista en haluaisi kenelleen aiheuttaa karkureiden emäntänä. 
Että sellaisilla lääpänjäljillä täällä oltu. Nyt on pysytty pihassa ja ajettu peuroja takaa sen mitä aitaus antaa myöten. Luulisin, toivoisin, peurojen jo pian oppivan ettei kannata tulla lähelle! 
Tässä kuvassa ollaan väsyneinä apukokkeina, keittiönlattian siivousurakan jäljiltä. Kovaa hommaa haistella ja paikallistaa kaikki ruuanmurut! Ja olla jatkuvassa valmiudessa, jos pääkokilta putoaa jotain herkkunamia.... <3