Lapapataa espanjalaisittain

Espanjan reissusta kotona taas ollaan. Omassa arjessamme. 
Kokkailin kotona kuten Espanjassa. Lämmin tunne sydänalassa. Espanjassa on sydämeni. 
Parhautta on kun reissujen muistot ja tunnelmat jäävät elämään. Tekeytyvät tavaksi. Hyvätapaista. 
Possupata; lapapata on jäänyt. Elämään. 

Possupadan tarinaan liittyy vahvasti "oma" Espanjan Mummomme, Loli. Ei puhu englantia hän. Kauniisti auttaa minua lausumisessa. Korjaa tarpeessa. Ymmärtää espanjaani. Nauraa. Halaa. Poskisuukottaa. Baaria pitää likilähellä. Mummon baari on meille niin enemmän kuin baari. Sen juttu on muodostunut vuosien aikana. Side. Muistot. Fiilis. Kauppamatkaa kävellen kärryjemme kanssa jos kuljemme; istahdamme. Lasit viiniä, muutama tapas. Iltaisin piipahdamme, rannan kautta kävelemme. Mummon baarissa söimme vuosia sitten ihanaa possupataa. Hyvää. Muhittunutta. Mummoa matkin patapuuhissa. Tein omaa hyvää pataa. 

Possuapata sai lisäyksen viime vuonna. Andalusiassa, ajomatkan päässä Benalmádenasta on nykyisin turvallinen (ollut yksi maailman vaarallisimmista) kävelyreitti; Caminito el Rey. Kuninkaanpolku. Suosittu turistikohde. Huikeat, henkeäsalpaavat maisemat. Vaarallisia rotkoja. Pitkospuita, korkealla... Ajelimme sinne seuduille viime syksynä. Katselemaan. Haaveena minulla olisi joskus uskaltaa. Kulkea koko polku, reitti. Polulle pääsee läheltä yhtä juna-asemaa, jonne voi jättää auton parkkiin. Kävelimme ja katselimme. Ihailimme. Kiva päivä. Ja sitten tuli nälkä. Mikä sekin kiva. Koska syöminen on kivaa. 

Juna-aseman kupeessa oli kaksi ruokapaikkaa. Hotellin ravintola valkoisin pöytäliinoin, hienoin tuolein. Sen vieressä toinen ruhjuisempi; pöytäliinaton muovituolinen.
Pöytäliinat pitelivät tyhjiä pöytiä ja tuoleja. Muovituoleja oli muutama enää vapaana. Valitsimme muovituolit. Tilanteissa vastaavissa meillä tapana. Sinne missä on elämää. Porukassa turisteja, kyläläisiä. Osa turisteista oli kävellyt reitin, osa oli menossa. Reitti on ilmeisen vaikuttava ja upea. Ilmassa leijui hauska fiilis. Se vaan tulee. Sydän täyttyy hyvästä mielestä. Paikka jää mieleen, maut jää mieleen, tunnelma jää mieleen. Istuimme onnessamme. Lasissani valkkaria, Herra Ässällä autokuskin limua. Lasini tarttui tahmeaan pöydänpintaan. Servettejä ei ollut. Nauratti. Nuhjuruhju ravintola. Sillä oli kuitenkin sielu. Hieno paikka. 
Juttelimme, katselimme ihmisiä ja olimme osa sitä meininkiä. Päätin aloittaa uskallusmatkan. Ylitän pelkoni ja vielä tallaan Kuninkaanpolkua. 
Söimme taivaallista possupataa. Ilmaus on paikallaan. Olimme korkealla. Andalusian aurinkoisen taivaan alla. Padassa ei ollut säästelty öljyä. En säästele jatkossa minäkään. Päätin. Ja kun kotona kokatessa lurautan pataani öljyä, tiedätte missä ajatuksissani olen. 

Tässäpä teille lapapata kuin minä sen teen: Ole hyvä! 

LAPAPATA (ohje on neljälle)

800g- 1kg possunlapaa tai muuta haudutettavaa possunlihaa
2 dl öljyä (oliivi- tai muuta ruuanlaittoon käyttämääsi öljyä)
3 dl valkoviiniä
1-2 prk:a paseerattua tomaattia
valkosipulia
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 laakerinlehti
2 rkl hunajaa tai palmusokeria tai tomaattihilloketta (itse tekemää; Rouva Ässän ohjeella) 
oliiveja
timjamia
mustapippuria ja suolaa
halutessasi mausteista chorizo-makkaraa

Teen tämän ruuan yhden padan- taktiikalla.
Laita pataan öljyä pohjalle reilu luraus. Jos käytät oliiviöljyä, varmista maku. Ettei ole liian voimakas ja hallitseva. 
Purista joukkoon valkosipulia, ja anna maun irrota öljyyn. 
Mausta suolalla ja mustapippurilla. Laita hellaan höökiä. 
Lisää lihanpalat pataan. 

Kuori juurekset ja leikkaa ne haluamaasi muotoon. Tikuta ja palasta. Lisää juurekset pataan. Kaada valkoviiniä ja paseerattua tomaattia purkillinen. Lisää hieman makeutusta; hunajaa tai palmusokeria. Tai tomaattihilloketta. Lisää loput öljyt. 
Tarkista että liha ja juurekset peittyvät. Anna pulputella ja kypsyä hellan höökillä muutama tunti. Tai vaihtoehtoisesti laita pata uuniin. Ensin n.30 minuuttia 175-asteessa, sitten jatka hauduttamista muutaman tunnin ajan miedommalla lämmöllä. 
Kummin tahansa teetkin, käy välillä sekoittamassa ja tarkista että nestettä on tarpeeksi. Lisää paseerattua tomaattia tarvittaessa. 
Kun liha hajoaa haarukalla tökätessä, pata on valmis.
Jos haluat padan kanssa riisiä; lisää se pataan just vähän ennen kuin tuumaat ruuan olevan valmista syötäväksi. Anna riisin keittyä hetken ajan kypsäksi padassa. 

Lisää oliivit ja timjamia. Halutessasi nokare voimakasta juustoa. Meillä laitettiin vuohenjuustoa. 

Padalla on tapana parantua vanhetessaan. Seuraavana päivänä se on vieläpä parempaa. Teen usein kerralla enemmän. Jotta kahdeksi riittää. Päiväksi. Pakastan loput. Pataruuan sulattaa pakkasesta nopeasti. Ihana joskus ottaa valmista ruokaa. Lämmittää vatsaa ja mieltä. 
Vuohenjuustotähteet käytin seuraavana päivänä ruistähtiini. Sulatin ähteiksi jääneitä ruisleipejä pakastimesta. Tähtiä tein piparimuotilla ruisleivästä. Päälle vuohista. Hetkeksi uuniin. Tähdellistä leipää. 

Maustoin pataani tomaattihillolla. Sen ohjeen löydät bloksuni arkistosta. Kirjoita söötsilootaan "tomaattihillo". Pörähtää esiin posti, jossa ohje. Ohjeposti. 
Tein taas satsin. Tomaattihilloketta. Ruokaan kuin ruokaan makua makeutta tuomaan. Ihana makean chilinen palanen pataseeni. 

Olen melkoisen iloinen köökkini kkunalaudasta. Valolla ja vedellä olen saanut yrttipuskani pysymään tuoreina. Pidempään. Saa säästöä huolenpidolla. Kaunistavatkin köökkiä. 

Kuulkaas, piti laittamani kuveja satasen sisustuksesta. Viime postiini jo lupailin. Mutkan kautta laitan. Tulikin meinaan alle satasen sisustus, joka vielä on tekeillä. Ostin nettikirpulta divsku divaanisen. Ei se meille passannut. Myin sen. Ostin tilalle sohvan. Nettikirpulta. Sohva on kaunis, pieni ja verhoiluntarpeessa. Ystäväni on luvannut verhoilla. Ehdotti että kimpassa. Hällä on hyvät hermot. Itse en meinaan ihan äkkiä itseni kanssa tekisi mitään keskittymistä vaativaa. Kädentaitojakaan ei ole. Minulla. Ystäväni meinasi kyllä että jos kuohuviinillä. Vaatii viiniä! 

Meinasin Espanjasta etsiä verhoilukangasta. Meinasin vaan. En tällä keikkaa etsinyt. Jos seuraavalla. Keikkaa. Katselin kyllä katalogeja, lehtiä. Lueskelen mielelläni, sen mitä nyt sanan sieltä täältä ymmärtää, espanjalaisia ruoka- ja sisustuslehtiä. Kuvia ainakin ymmärrän. Näin yhdessä lehdessä taulun, jonka englanninkielinen teksti on filosofiani mukainen. Tässä kun olen siivoillut ja luopunut tavaroista, huonekaluista. Myynyt turhaa, tyhjentänyt tilaa kotiimme. Sisustanut sydämellä. 

"Fill your life with experiences, not things. Have stories to tell, not stuff to show"

Jottei tässä nyt vallan elämäntapaopasta ala tulemaan, postitan loppuun mäyrinkäiskevennyksen. Eilen oli hauska aamu. Unohdin tiistaina päivällä hakea postin. Eilen aamulla postilootassa aamun lehden kanssa odotti paketti. Mäyräkoirapehmoja. Ihana Nina se on tuollainen, kekkailija. Ilahduttaja. Postia saatiin. Postilla leikittiin. Ihanat pehmot. Sanoivat Hilkka ja Kerttu. 
Meillä voidaan hyvin ja kivasti menee! 

Voikaa hyvin tekin ja kivasti menkää <3