Limoncelloa ja marmeladeja
/
Elämä tarjoaa joskus sitruunoita. Taituruutta on se mitä niillä sitruunoilla tekee. Näkeekö sitruunoissa sydämiä. Vaiko vain happaman hedelmän. Joku voi leipoa sitruunatorttuja, -kakkuja, joku toinen touhuaa likööriä. Tärkeintä on ettei leivo, touhua happamuutta, kitkeryyttä mukana. Olisi kitkeränkatkera pala sitruunatorttua se. Ei hapan hörppykään houkuta.
Ajatus omasta, Rouva Ässän limoncellosta ja herkuista lähti kahdesta kommentista. Tuhisin tuhinoitani henkilökohtaisilla Facebook-sivuillani. Sitruunoita oli juurikin tarjottu. Sain kannustavia, ihaneja kommentteja. Kaksi niistä jäivät elämään. Eija tuumasi "when life gives you lemons, make limoncello". Monan mielestä elämän antaessa sitruunoita; "sinä varmastikin teet niistä jotain herkkua". Se oli kivasti sanottu!
Nuo kaksi yllämainittua kommenttia pysäyttivät minut siihen paikkaan. Valmennuksen paikkaan. Itseäni valmensin. Siinä oli meneillään hetki, jona olin surullinen ja huolissani. Huomasin. Silti. Hymyilin. Asenne. Itse valitsen. Menin kauppaan. Ostin sitruunoita. Kuukkeloin netillä. Luin limoncellosta. Varsin on montaa mieltä ja ohjetta. Kokeiltava on. Niin se on elämässäkin. Kokeiltava. Joko onnistuu tai ei. Tärkeää on myös mausteiden valinta. Limoncellon valmistuksessa. Elämässä.
Limoncello on Italiasta. Hieno maa se. Olen fani. Sitten on sydämessäni se Espanjakin. Funtsailin. Mikä olisi oma juttu, Ässä-mauste, jolla limoncelloni maustan. Italialaisilla mammoilla lienee jokaisella oma salaisuutensa. Väkisinkin monilla on sama. Pohdin kaikenmoisia kuusenkerkkäjutskia. Suomalaista havumetsää italialaiseen perinnejuomaan. Tyydyin kuitenkin yhdistämään Espanjan Italiaan. Sahrami. Se on se. Alkoholiksi valitsin perinteisen Koskenkorvan. Netissä on paljon vinkkejä kuinka vahvaa alkoholin pitää olla. Toiset sanoo 80-prosenttista, toiset että Koskenkorva on hyvä. Kokeiltava siis on.
Limoncello Rouva Ässän tapaan
6 sitruunaa
0,5 l alkoholia ( vodkaa tai kossua tms.)
1 l vettä
100g sokeria
sahramia ripaus
Pese sitruunat ja kuori ne hyvin hyvin ohuelti. Vältä kuoren valkoista osaa. Se tekee kuulemma kitkeryyttä juomaan. Laita sitruunankuoret ja alkoholi tiiviiseen purkkiin, sulje huolella ja anna maustua 7-8 päivää.
Keitä vesi, sokeri ja sahrami. Anna keitoksen viilentyä ennen kuin kaadat sen sitruunakuorten ja alkoholin kanssa samaan purkkiin. Anna tekeytyä huoneenlämmössä 15 päivää.
Sitten on siivilöinnin ja pullotuksen aika. Laita pullot jääkaappiin. Limoncello tarjoillaan viileänä.
Joulua edeltävillä viikoilla lehdissä annetaan ohjeita miten teet itse kivoja lahjoja. Limoncello ei enää ehdi jouluksi, mutta tämä marmeladivinkkini kyllä ehtii. En löytänyt valmista salmiakkimarmeladi- ohjetta. Muokkasin itse sellaisen. Ystävällämme Markulla oli syntymäpäivä. Hälle lahjaksi näitä touhusin. Siitä sitten resepteiselle nimi. Markun marmskumarmeladiset.
Markun marmeladit
15 g agar-jauhetta ( apteekista)
2 dl vettä
6 dl sokeria
3 dl vettä + pussillinen turkinpippuri-murskaa
Pinnalle sokeria.
Lisäksi tarvitset esim.jääpalamuotteja tai muita leivontaan tarkoitettuja muotteja.
Laita 3 dl vettä kiehumaan ja kaada mukaan pussillinen ( 150g turkinpippurimurskaa). Sulata salmiakkimurska veteen.
Mittaa toiseen kattilaan agar-jauhe, 2 dl vettä sekä lisää salmiakkiseos. Kiehuttele hiljaisella lämmöllä 45 minuuttia. Ei liian kovalla höökillä, nestettä ei saa haihtua liikaa. Sekoittelesokoittele seosta aika ajoin.
Lisää seokseen sokeri ja anna sen liueta. Sekoittele.
Kaada marmeladiseos muotteihin. Voit toki kaataa sen tuorekelmulla vuorattuun vuokaankin, josta sitten leikkaat itse sopivia paloja. Muotit on vaan kovin kätskiä. Saa kivoja, kauniita karkkisia.
Anna marmeladin kuivahtaa muutamia tunteja tai yön yli.
Kokeile marmeladin pintaa seuraavana päivänä. Sen pitää olla aika kuiva, sillä muuten pinnalle tuleva sokeri "sulaa" jos marmeladi ei ole tarpeeksi pintakuiva.
Laita sokeria pussiin muutaman marmeladin kanssa ja pyörittele varoen ja hölskytellen marmskuja sokerissa. Touhua sokeriin koko satsi. Purkita ja säilytä huoneenlämmössä, mutta suojaa kosteudelta.
Lopuksi piparikevennys. Leipominen ei ole leipälajini. Aika ajoin kuitenkin yritän. Nyt tein pipareita. Näin Maku-lehdessä hienon piparikuusen. Sellaista meinasin. Ei ihan onnistunut. Pipariksi meni.
