Karamellisoitua kinkkupossua, leftisten kuningatarta!

/

Kokkailtiin viikonloppuna Herra Ässän kanssa. Harjoiteltiin uudenvuodenaaton dinnerin pääruokaa. Meinasin yllättää kutsumamme vieraat iloisesti ja tarjoilla heille kinkkua. Onhan joulusta jo viikko.

Tosin nyt tapahtuikin sellaista peliä ettemme kehtaa kutsua meille ketään. Meillä haisee. Juu. Hyhhyh ja hyhhelihyy. Raato. Hiiri tai monikossa heitä. Muttemme tiedä missä. Jossain seinän takana on ja haisuilee. Kurjastipas aloitin tämän tarinaturinoinnin. Anteeksi siitä. 

Kokoan itseni ja palaan ruoka-aiheeseen muina naisina. Ensin möyhyän hyhhelihyistä ja nyt sujuvasti vaihdan aihetta. Ässämäinen veto!
Tämän ihanan reseptin, josta nyt kerron, takana alkuperäisesti on Tomi Björk.  Kunnia keikkailusta hälle! Hänen versionsa on työläämpi ja tarveainelista pitkempi. Hieman oikaisua. Tässä siis nopsempi ja helpompi versio. Kelpo sellainen. Oikeinkin. Uskallan väittää! Kun koklaat, teet toistekin. 

Sulata pakastimestasi kinkun jämät tai tee kasslerista, tai muusta kypsästä possunlihasta. 

Karamellisoitua kinkkua

400g kinkun jämiä tai muuta kypsää possua
2 litraa öljyä friteeraamiseen

Kastike:
2 dl lihalientä
4 rkl soijaa
1,6 dl palmusokeria

Koristele korianterilla, chilillä ja halutessasi rapealla sipulilla. 

Paloittele possu pieniksi kuutioiksi. Lämmitä öljy 175 asteeseen kattilassa. Sokerilämpömittari on hyvä vehjes! Friteeraa possupaloja muutama minuutti ( max.5 min). Näet kun ne rapeutuu, ruskistuu. Kiehauta karamellin nesteet ekkuna ja sitten lisää palmusokeri. Keitä kasaan. Sille on hienompikin sana. Redusoi. Minä sanon, että redskaa. Laita possu kulhoon, ja kaada karamelli päälle. Mausta chilillä ja korianterilla. 

Riisiä keiteltiin kinkulle kaveriksi ja paisteltiin vielä jäävuorisalaattiakin. Voissa. Kesällä grillattiin, nyt paisteltiin pannulla. Kiva idea. Salaatin palat maustoin seoksella johon laitoin öljyä, suolaa, mustapippuria, korianteria ja chiliä. Taannoin laitoin pestoa, myös valkosipuli, basilika tai muut yrtit sopii kivasti. Vaihtele sen mukaan mikä sopii kulloinkin. Idis kiva, maku hyvä. 

Tykkäsin tästä ruokaidiksestä tosi paljon. Erilainen. Helppo. Nopea tehdä. Hyvää. Maukasta. Rosollin suurena ystävänä keitin alkukeiton rosollin leftiksistä. Mukaan purkillinen kermaa. Lisänä vuohenjuustoa ja timjamia. Tämä on ihan karkkikeitto! 

Tavoittelin päivänä eräänä hyvää mieltä. Mietin että kudon meille servettirenkaat. Tein ne kuten villasukan varsi kudotaan, kaks oikein, kaks nurin. Herra Ässää naurattaa kutomistouhuni. Varsin taitava en ole, mutta intoa piisaa. Kehui nytkin hienoja servettirenkaita. Kovin kaunista jälkeä en osaa tehdä, mutta yritän. Se tärkeintä. Kutsumme touhujani ts:ksi eli tuherrussuherruksiksi. Kuvassa siis Rouva Ässän ts-renkaat. Jos servettirengastilauksia nyt teiltä satelee, lupaan tehdä! Valkoista lankaa on jäljellä. Mustaakin löytyy, edellisistä kutomisintoituksista... 
Kivat karkkikepit markkeeraavat illallista kahdelle. Mr ja Mrs. Rusetoin kolme keppiä kimppaan. Nimikylteille telineet. Ihanaa on puuhailla! 

Tällaisia puuheja Ässä- keittiössä taasen oli. Ripustettiin essut naulaan, odottamaan seuraavaa köökkikivaa.