Satoi Thai paistoi

Suomessa satoi. Lähtiessämme. Thaimaassa paistoi. Kaikin tavoin. Koko ajan. 
Luvassa nyt pitkä postaus. Paljon tarinaa, kuvien kanssa. Tätä tarinaa kirjoitin kauan. Pysähtelin tunnelmoimaan.  Tavoittelin tunnelmaan jota koin linssin läpi katsellessa. Sitä katseltavaa riittää.  

Thaimaa valikoitui matkakohteeksemme vähän sattumalta. Mietimme uudenvuodenaattona; minne. Jonnekin. Teki mieli. Vaihtiksia oli kolme, sitten kaksi. Ja yhtäkkiä joko Thai! Katselimme netistä kuvia Bangkokista. Valinta selvä. Herra Ässä varasi matkan. En olisi malttanut odottaa! Joko, joko joko Thai!

Odotin sitä hetkeä, kun astun lentokentältä ulos ja tunnen joka solullani kuuman henkäyksen. Bangkok puhalsi lämpönsä minuun. Nautin. Rakastan lämpöä. Thaimaa ei siinä(kään) pettänyt. 

Tiesimme Thaimaasta muutamia asioita ennen matkaa. Luimme enemmän. Halusimme kokea lisää. Tiesimme, odotimme ihanaa makumaailmaa tuoksuineen.

Kuninkaallisfanina tiesin. Tärkeä on kuningas hoveineen. Bangkokista taasen tiesimme, että se on thain kielellä enkelten kaupunki. 

Hotellimme Bangkokissa sijaitsi lähellä jokirantaa ja skytrain-junan yhtä asemaa. Hotellimme sijainti oli loistava. Asuminen lähellä Chao Praya- jokea on suositukseni. Siellä on markkinoita, siellä on katukeittiöitä. Ja siellä on tauko suurkaupungista ruuhkineen ja meteleineen.  Jokilautoilla pääsee liikkumaan kätevästi paikasta toiseen. Näkee valtavaa Bangkokia paljon. Jokea liikennöi jatkuvalla syötöllä lautat, joita paikalliset käyttävät bussien tapaan. 

Bangkokilla ei ole ns.keskustaa. Nähtävää on paljon. Eri puolilla kaupunkia. Tämä aiheuttaa sen, että nähdäkseen Bangkokia, täytyy liikkua julkisilla. Jokilautat jo mainitsin, toisena tulee Skytrain. Bangkokin "taivaalla" kulkeva nopea ja kiva juna. Kannattaa myös varautua siihen että matkoihin menee aikaa. Koska Bangkok on valtava. Me mietimme etukäteen mitä haluamme nähdä. Ruksitin karttaa. Aamuisin tsekattiin mitkä ruksit on lähekkäin. Tänään näille rukseille, huomenna noille. Säännöllisen säännöttömästi silti kuljimme. Tartuimme hetkeen tai fiiliksen mukaan. 

Kannattaa varautua ettei vältsisti ehdi kaikille rukseille. Meiltäkin jäi rukseja ensi kertaan. Sellainen vielä tulee. Suunnitelmakin on jo. Ehdottomasti olemme ensi kerralla pidempään. Nyt olimme 5 päivää. Emmekä siis raaskineet tuhlata yhtään puulipäiväksi. Ensi kerralla mahdutamme kalenteriin. Turnausväsymys ( myös kova kuumuus vei osansa) alkoi painaa jo neljäntenä päivänä. Se olisi ehdottomasti ollut hyvä päivä ladata akkuja uima-altaalla. Olimme iltaisin niin väsyneitä, että emme juurikaan jaksaneet lähteä liikkeelle. Myös kuuluisa Patpongin alue (markkinat) jäi väsymyksen takia vierailematta. Se on just se alue jota matkaopuksissa kuvaillaan samalla erotiikka. Itse käyttäisin toisenlaisia sanoja tuossa yhteydessä. Mutta kai se on sellainen siisti ja neutraali sana. Tässä kohtaa on hyvä myös mainita ettei Herra Ässä kokenut minkäänlaista häirintää matkallamme. Vaikka istuksi yksinään kadun varrella terassilla minun ollessa hieronnassa. Hoitolankin seinässä oli iso kyltti: "Strictly massage. No sex". 

Olimme saapuneet hienoon kaupunkiin ja valmiina valloittamaan maailman. Sen hetkisen sijaintimme mukaan. Paras tapa aloittaa tutustuminen Banksuun oli ruoka. Nautimme siitä makumaailmasta. Ilahduin suunnattomasti ymmärrettyäni että ruoka tehdään nyt ja tässä. Tilasin ruokani ilman sipulia. Ilman kalakastiketta. Aina onnistui. Suomessa ja muuallakin saan aina kuulla etten saa ilman sipulia. Seassa on jo.  Aina sain mahtavaa ruokaa miten sen pyysinkin. Jokainen kerta sain myös hymyn. Useita. Olin taivaassa. Lumouduin. Ne tuoksut, äänet, tohina katukeittiöissä ja tuoreet raaka-aineet yhdistyivät mahtavaksi makuelämykseksi. Aion vaalia. Löysin oman makumaailmani enkä aio päästää irti. Päin vastoin, otan siitä kaiken irti. 

Emme lainkaan epäröineet syömistä katukeittiöistä. Saati kadunvarrelta napata kojuista maukkaita vartaita. Touhuhan sinänsä on hurjan näköistä. Autot ajavat takana, edessä, joka puolella. Ihmiset kulkevat kärryjen ohi, ruuat ovat kuumassa esillä. Hygienia ei huolettanut.
Annan vinkin. Ota kosteuspyyhkeitä ja paperia mukaasi. Varsin käteviä. Huomaat kyllä! Annan toisenkin vinkin. Thaimaassa ruokailuväline on lusikka. Haarukalla autellaan, lusikalla syödään. 

Nautimme kuljeskelusta tässä meille uudessa kaupungissa. Meistä on ihanaa katsella, kuvata ja piipahdella viinillä, oluella. Haistelimme ja maistelimme. Söimme hyvin. Ruoka on niin halpaakin.  Kokonaisen aterian saimme 7,5€-10€:lla. Summa sisälsi myös oluset. Viiniä katukeittiöstä ei saanut. Eipä hätää, löytyi viinipaikkojakin. Niissäkään hinnat eivät huimanneet. Lasillinen viiniä maksoi 3-5€ ja ruuat n.5€. Ilahduin kovasti miten huomaavaista sakkia thaimaalaiset ovat. Minulta tultiin aina kysymään ruuan tulisuudesta. Jos oli liian tulista, ruokaa fiksattiin auliisti ja hymyn kera. Kyllä vaan kelpasi olla!  

Huumaantuneena ihailin ja katselin. Niin paksuja leikkuulautoja. Niin hienoja ja teräviä veitsiä. Mausteita, kaikenmoisia, kasviksia ja kaikkiaan tuoreita raaka-aineita. Erilaisia tapoja tehdä ja kokata. Kastikkeetkin pakattiin pieniin muovipusseihin " take away". Jännittävää. Kaikki tehtiin avokeittiöissä, kaduilla, esillä ja avoimesti. Astiat tiskattiin kadulla, kaivon päällä. 

Kuljeskelimme kaupungilla ensimmäisenä päivänä, vailla päämäärää. Tai minulla oli. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Päämäärä. Uusi hattu. Löytyi. Olin onneni kukkuloilla ja vaan huokailin. Oli selvää. Pidimme kaikesta mitä Bangkok meille tarjosi. Ystäväni ovat kauan sitten antaneet minulle lempinimen Koksu. Tulee tyttönimestäni. Bangkokissa kerroin Herra Ässälle olevani tästlähin "Bangkoksu". 

Seuraava kuva on Herra Ässän ottama ;-)

Kuvasimme paljon kuljeskellessa. Kohteliaasti kysyimme lupaa. Tuli aina. Ja hymy. Kohtasimme vanhan poliisiherran. Herra Ässä lähestyi häntä kysyen "sir, saammeko kuvata". Poliisiherran ryhti muuttui ja ilme kirkastui. Häntä puhuteltiin "sir". Hänpä tässä turvasi meidänkin oloamme, tärkeässä roolissa oli. Saimme luvan kuville. Kuvasimme. Kiitimme. Herra Ässä pohti myöhemmin että odottaakohan vanhan poliisin vaimo häntä kotona raskaan työpäivän päätteeksi. Hellanhöökillä muhii "jummijammi-keitto". Purskahdin nauruun. Samalla liikutuin. Mielikuvissani näin. Vaimo odotti miestään kotiin. Lämmitteli jummajammi-keittoa. Rakkaudella. Lämmin tunne. Herra Ässä pyysi että minäkin kokkaisin hänelle jummijammi-keittoa. Saisin itse kekkailla keittoni. Lupasin. Onneksi arkeen oli vielä aikaa. Ekku iltaa Banksussa. Mikä fiilis! 

Juttelimme erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa yhteyksissä. Kuulimme että ladyboyt ovat arvostettuja hierojia. Heillä on voimaa, ovathan he miehiä. He ovat myös arvostettuja kokkeja. Tässäkin kuvassa "chilipää" on ladyboy punaisine huulineen, taitavine silmämeikkeineen ja ennen kaikkea blingbling timangikorvakoruineen. Upea näky! Hyvä kokki! 

Meillä oli ajatuksia miten aikamme Bangkokissa käytämme. Antauduimme osittain myös kaupungin vietäväksi, mitään must-juttuja meillä ei ole. Koskaan reissuissa. Kaupungissa on paljon nähtävää. Jo ihan sekin kun vain köpöttelee ja ihmettelee, on kerrassaan mahtavaa. Niinpä teimme niin. Usein. 

Me emme ole erityisesti temppeleiden ja muiden vastaavien nähtävyyksien perään. En edes erityisemmin tutkaillut tietoa niistä. Ruksin kuitenkin joitain karttaamme. Chinatown meitä kiehtoi. Samalla suunnalla karttani kertomana oli kaksi temppeliruksia. Grand Palace ja Wat Suthat. Kävelimme jokirantaan. Lautalla Chinatowniin. Hauska ja nopea tapa matkata. 

Katselimme ja ihailimme Chinatownissa. Istahdimme viinillekin ja katselimme katuvilinää. Mutta tunsimme että olemme Shanghaissa. Aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Kävelimme Grand Palacen ohi. Niin. Se siitä. Oli siis pettymys. Toiselle temppelille.  Tuumailimme. Hyppäsimme tuktukin vietäviksi. Hauskaa!

Seuraavat kuvat ovat temppeliltä, joka ei ollut kovinkaan suuri. Istui siellä keskellä kyllä vaan iso kultainen Buddha. Lipputoimistossa meille kerrottiin, että temppeliin mennessä kengät on otettava pois. Mainittiin myös lieveilmiö. Ne sitten varastetaan. Kengille oli kaappejakin. Lukottomia. Nauroin että kai ne nyt varastetaan jos niitä ei saa lukkojen taakse... Kengätönnä ei kiva. Teimme diilin herra Ässän kanssa. Minun vukru olla kenkävahtina. 

Kiertelin kaartelin temppelialueella. Tottelin kylttejä. Otin kengät pois. Enkä kylpenyt vessassa.  

Olihan temppelin lattiaviipalla kokoa. Metrinen suti. Puhdasta tulee. Ihailin myös kovasti paljon näitä uhrilahjoiksi tarkoitettuja kukkasia. Olen aika huono näitä temppeleitä näkemään, kuten huomaatte. Kaikkea muuta kyllä vaan näen.  

Kyllä vaan on niin että Bangkokissa täytynee piipahtaa, edes katsomassa, ostoskeskuksia. Piipahdimme muutamassa. Juu. Piipahdus piisasi. Porukkaa ja liikaa kaikkea. Vähälle jäi ostelut. Tarkkasilmäisenä bongasin kuitenkin kadulla kävellessämme pienen liikkeen. Ilahduin niin sen löytämisestä. Kaupat tuli! Päättelin että perheyritys. Perheen isä hoiteli myyntiä.Äiti ja tytär ompelivat mekkoja. Minun makuun. Ostin kaksi. Maksoin niistä yhteensä 8€. Kävimme myös muutamissa antiikki- ja koruliikkeissä. Tuntui kyllä vaan että hinnat pompsahti kun länsimaalaisia oltiin. Silti tein kivat kaupat kahdesta pienestä justkasta. Kerron niistä teille myöhemmin. Siinäpä se sitten olikin. Meidän ostokset. Herra Ässä katseli kameratarvikkeita ja oli ostoaikeissa. Epäili kuitenkin aitoutta. Vaikka ihan merkkiliike piti olla. 

Lounasaika! Pussissa kanaa kahdelle, monenmoista, hinta 1€

Ramasemaan kun rupeaa, mikäs siinä kömpiessä kärrykopsun alahyllylle, tai tuupatessa tuoli makuuasentoon. Ihailtava asenne!

Tähän kohtaan sopiikin antaa taas vinkki. Turisteja kadulla lähestyvät ystävälliset henkilöt kannattaa kohteliaasti sivuuttaa. Jatkaa vaan matkaa kohteliaasti lähestymisyritys torjuen. Meille sattui seuraavaa. 
Kuvasin koirien tassujen jälkiä. Kyllä vaan. Tassunjäljet jäävät sydämeen. 

Perässämme kulkenut mies katseli minua, ihmetteli mitä kuvaan. Huomasi. Nauroi. Luonteva tapa lähestyä höpötellen koirista. Hän oli siisti, kohtelias. Kyseli mistä olemme. Tiesi Helsingin, ja hiihtokin oli tuttua ja jalkapalloilija "Lismanen".  Opettaja oli hän. Lounastauolla. Käveli rinnallamme. Halusi antaa meille vinkkejä minne mennä. Kerroimme että kiitos ei, menemme ihan omia polkuja, oikeammin junaraiteita, ostoskeskuksille. Miespä sitten sanoi ettei kannattanut missään nimessä mennä. Olivat muka kiinni. Aika paksua. Sanon minä. Kannatti kuulemma ottaa tuktuk, hän auttaa ja antaa kuskille ohjeen viedä meidät thaimaalaiseen ostariin. Se oli ainoa joka olisi avoinna. Ja tänään kaikki alennuksella! Rouvallekin koruja -70%! Kun kieltäydyimme kohteliaasti ja kerroimme menevämme minne itse haluamme, hän luovutti. Ja palasi takaisin tulosuuntaamme. Hassua sekin. Ja varmaan meni etsimään seuraavia turisteja. Vaikka thaimaalaiset ovat ystävällisiä, näihin heppuihin ei kannata luottaa. Tarkoitus on saada turisti tuktukiin, ajaa syrjemmälle ja ryöstää. Pahassa tapauksessa myös pahoinpitelee. Tulin moisesta miehestä niin huonolle mielelle, että kesti hetkinen päästä hyvään mieleen.

Skytrain on kyllä vaan kätevä peli. Ilmastointikin pelasi. Sillä pöräyttelimme pitkin Bangkokia. Liput oli helppo ostaa. Ohjeet ja vyöhykkeet oli tosi selkeät. 

Bangkokissa on paljon porukkaa. Kovat ruuhkat. Siksipä tuo juna on vallan kätskä. Kulkee kiskoilla korkealla. Ei niitä isoja betonipilareita pysty kuvaamaan, niin ovat isoja. Vähäsen kuvissa näkee. Jalankulkijatkin on osittain, paikoin, nostettu autojen yläpuolelle kulkemaan. Sopu sijaa antaa. Meinaavat he kai. 

Kanavia. Keskellä kaupunkia. Tuo ihan veikeän vivahteen kaupunkikuvaan. Ylität sillan ja alla on kanava. Luin jostain että Bangkokia on kutsuttu joskus idän Venetsiaksikin. 

Muutaman kuvasen laitan myös veneajelulta. Ajelimme 1,5h oman venekuskin kanssa kanavilla. Oli kiva kokemus. Paitsi laivaanpääsy. Polvivammani vuoksi minun on haastavaa liikkua toisin paikoin. Avuliaat miehet tekivät minulle liukumäen, jota pitkin liukuilin hienosti veneeseen. Koin olevani hurjan rohkea. Herra Ässä otti minut vastaan veneessä . Itkukin siinä pääsi, kun loppu hyvin. Veneajelulla oli ihanaa. En nyt retostelisi viileydellä, mutta vilvoittavampaa tuulenvire joella kyllä vaan oli. Ajelimme pois Bangkokin metelistä, ja näimme paljon. Edelleen ihmisiä asustelee jokivarressa, tai oikeammin kanavien varrella. Täällä jos missä oli rumaa. Rinnallaan kaunista. Hirveää hökkeliä. Huoliteltua huvilaa. Ihmeellistä. 

Luin netistä joen rannalla olevasta näköalaterassista. River Guest House. Näimme sen talon veneajelulla. Aika matalalta vaikutti. Hotellimme lähellä tiesimme olevan korkeamman näköalaterden. Tuuppasimme sinne. Bangkok on korkea kaupunki. Sitä ei vaan niin hyvin tajua, kun siellä katutasossa tallaa. Kaipasin pilvenpiirtäjiä. Niitä sain. Matkalla "korkeuksiin", piipahdimme vakkaribaarissamme. Valkkari oli loppu. Hups. Saatoin olla osasyyllinen. Jatkoimme toiseen. Vakkaribaariimme. Sama homma. Valkkari oli loppunut. Hupshups. Kyllä nauratti. Kuivin suin matkasimme kohti korkeaa State Toweria. Saimme aulaemännältä hyväksyvän hymyn kunhan ensin oli syynännyt meidät varpaista päähän. Eräänlainen pukukoodi on. Menin mekossa, Herra Ässä pellavahousuissa ja paitiksessa. Moni käännytettiin. Esimerkiksi flipflopeissa. 

Heti kun terassille astuimme, samppanjaa kaupattiin. Sytyin. Heti. Sammuin nopeammin. Pullollinen maksoi 1000€. Näin Herra Ässän rukoilevan mielessään etten vaan saisi päähäni... En saanut. Upeat näköalat sain. Pelkäsin ja vatsaa kouri. Oltiinpa korkealla. Mutta minäkin kävin reunalla! Wuhuu! Ja tavisviiniä sain. Kallista tosin. Olut ja viini maksoivat 28€. Nautin jokaisen pisaran. Huumaava. Huumaava. Ihana Bansku Bangkokkinen. 

Suuren ja mahtavan Bangkokin jälkeen matkasimme täysin päinvastaiseen paikkaan. Rayong on pieni kaupunki n.3,5 tunnin ajomatkan päässä Bangkokista. Kylä jossa asuimme oli rauhallinen, pieni rantakohde muutamalla hotellilla. Se sijaitsi n.30km Rayongin kaupungista. Siellä on muutama ravinteli rannalla  ja yksi muutaman neliön kauppa. Juuri sellaista mitä kaipasimme. Rauhaa, hiljaisuutta. Avainsanoja olivat lepo, aurinko, uima-allas, kirjat, drinkit, uiminen, aamu-ja iltakävelyt hiekkarannalla, hyvä ruoka ja leppoisa meininki.

Tämän seuraavan kuvan nimi on "Ajopuuteoria -tartu henkesi edestä"

Vähän matkaa hotellin rannasta oli molemmin suunnin kivat ravintolat. Enpä montaa kertaa ole elämässäni paljasvarpain ravintolaan kävellyt saati siellä asioinut. Suloista! 

Kun istuimme meren rannalla, varpaat hiekassa, simpukoisia taskuissa, ajattelin etten missän vaan olisi sillä hetkellä ollut mielummin. Kaikki oli hyvin, parhaiten. Olin. Onnellinen mehiläinen. Tahaton virhe ravintelin nimessä veikkaan. Täällä söimme ihan parasta ruokaa. Tuntuu etten koskaan ole saanut mitään niin ihanaa! Kotona soveltaisin omaa curryani. Koittaisin päästä makuun. 

Niin ihanaa kun rannalla olikin kävellä, ihmettelimme kun aika ajoin rantaan ajautui roskaa. Tämä pullonokkahärkäkin nauratti, mutta myös huoletti. Kovasti me ihmiset roskaamme. Myös meriä. 

Me vietimme erilaisen Palmusunnuntain. Meitä nauratti. Herra Ässän kalenteri pöräytti pääsiäisenä muistutuksen.  Olin pyytänyt vuonna 2014 New Yorkissa, että asetetaan muikkari vuodelle 2016. Jos olisimme pääsiäisenä kotona. Muistutus koski pääsiäisruohokoklausta. Popcornista. Maissista. Jäi seuraavaan vuoteen. Taas! 

Iltana eräänä parkkeerasimme rannan baariin sinistä hetkeä odottamaan. Herra Ässällä oli kamera valmiina kuvaamaan auringonlaskun. Nämä ovat niitä hetkiä joihin aina mielellään palaa ja haaveilee lämmöstä, auringosta ja leppeän lämpimästä olosta, sydänalassa asti. 

Kuvasin minkä kamerastani lähti jotta tavoitin Herra Ässän kameroineen rannalta kuvaan. 

Tällainen on yksi otoksista, Herra Ässän kuvaama auringonlasku. 

Pahat teot, terroriset iskut Brysselit, kiirivät uutisina rikkomaan rauhaamme. Aina sellainen asia, teot, tuntuvat hirveältä, surulliselta ja niin kamalalta. Maailmalla ollessa varsinkin. Oli aika surullinen hetki. Yöllä kun kävelimme ravintolasta käsikkäin kohti hotellia, rannalla, näin tekstin. Ja sydän sanoi. Rakkaus voittaa.