Helpoistakin helpoin-poin-poin-poin kebabkastike

Kebab-kepsusoossia pukkaa! Yritin hillitä. Hetken aikaa. Sitten iski "poin-poin-poin" ja otsikko oli tehty. Yleensä otsikon saan aikaan vikana. Nyt ekkuna oli se. Poin-poin! 

Tässä on törötetty ja touhuttu viikko kotona Espanja- kuukauden jälkeen. Arkihuudit astui kuvioon. Ei meinaa päästä vauhtiin. Ruoka-asioissakin olen mennyt matalimman aidan alta. Ostin einestä. Valmista kebabia, lastuista lihaa. Göranin tekemää. Ei sentään jonkun toisen äidin! 
Sisareni kanssa kävimme kauppareissuun yhtä matkaa. Tykkään käydä kaupassa. Varustauduin ovella vetokopsulla. Tiedätte sen ostoskorin, jota vedellään lattialla. On siinä sellainen vetovekotin, aisa. Minäpä en muottiin mene, minä työntelen kopsua edelläni.  Kaikki kulmat, niissä otan kunnolla ja täydet yhdeksänkytastetta. Se on hauskaa! Tästäkö sitten johtui, että sisareni liukeni paikalta ja seuraavan kerran hänet tavoitin kun lueskeli muina naisina kaupan kassojen perällä ilmoitustaulua. Auttoi sentään pakkaamaan kebabit, mustapippurisen tuorejuuston, Muttin tomskusoossit, salaatin ja juuston kassiin. 

Kotona pistin tulille soossin, joka on maailmasta helpoin ja vieläpä hyvää. 
Kattila hellalle, kattilaan tetrallinen Muttin paseerattua tomaattia. Ei kannata tuupata täyttä höökiä, koska kiehaantuessaan paseerattu tomaatti poksuu ja sotkottaa koko keittiön, koko hellan ja koko kaiken! Tomaatin seuraan laitoin mustapippurijuuston. Ennen oli Mustapekka. Sitten Valio lopetti valmistuksen. Kertoivat, että juustola joka sitä heille valmisti, lopetti toimintansa ja uutta eivät etsineet. Onneksi on lähes vastaavaa juustoa saatavilla toisten tekemänä. 

Mustapippurijuusto sulaa itseksiin tomaatin joukkoon.  Välillä aina kääntelen juustoa ja sekoittelen ettei tomskusoossi ota kattilan pohjaan kiinni. En tosiaan täyttä höökiä pidä hellassa. Hiljaa hyvä tulee, tässä ainakin. Muutenhan se sanonta ei ole kliseevalikoimassani kovinkaan korkealla. 

Tallinnan reissulta ostettua gruusialaista leipuskaa oli vielä pakastimessa. Sulattelin ja täytin salaatilla, tomaatilla, jalapeñoilla, smetanalla, tujauksella majoneesia, lihalla ja poin-poin-poin- kepsusoossilla. Kevyempää versiota valmistin myös, salaatinlehti on hyvä kupsu kepsulle. Tuli mieleeni tuosta sulattelin- sanasta, että linnut sulattelee, kun pöyhivät sulkiaan. Rouva Ässä sulattelee ruokeja marttana. Miten rikas kielemme onkaan!

Arvatkaapas montako kertaa olen suhrunnut kamerani töttörölinssin kuvatessani lähikuvia ruuista... Aika monta! Herra Ässä osti minulle oman sutskusutiputsaajan ja jotain ainetta. Olenkin ottanut tavakseni siivouspäivänä, kun siivoillaan kotia, siivoilla myös kamerani.