Destino: Málaga, määränpää: Málaga
/Santaa kengissä, simpukoita taskuissa. Vien teitä nyt Málagaan. Paljon kuveja. Tämä postaus sisältää. Kerron teille kuvin ja sanoin tarinaa ehkä mielestäni maailman ihaneimmasta kaupungista.
Tarinan alussa on minun ottamia kuvia ja juttuja viimeisimmästä reissustamme. Kuvin minua on auttanut herra Ässä. Hänen kuvansa olen sijoittanut postauksen loppuosaan, kyseessä on mennyt aika. Matkojen ja vuosien varrelta, eri reissuiltamme.
Málagaan eli Malskuun lähdetään toimestamme yleensä junalla. Tai bussilla. Nytkin bussilla mentiin. Piipahdellaan terasseilla, ihastellaan ja nautiskellaan. Siksi julkisilla. Matkan tunnelmaa.
Meillä on ollut hauska muistisääntö; lipun hinta oli 1,10€ ja bussilla numero 110 huristellaan Malskuun. Sääntö on mennyt vuosia sitten vinksalleen, koska lippujen hinnat nousevat joka vuosi. Nyt matka maksoi jo 1,65€/ tyyppänä. Bussin numero edelleen sama kuin ennen. Bussilla ajellessa hra Ässäkin näkee maisemeisia. Hän se ajaa aina, ei anna minulle mahdollisuutta. Tiedä sitten miksi. Mielestäni tempperamenttini sopisi oivasti liikenteeseen Espanjassa.
Huvitin meitä matkalla. Näin auton, jonka takalasissa kerrottiin lapsen olevan kyydissä. Mutta ei kuka tahansa lapsi. Vaan Juanita Maria. Mietinpä joskos minunkin lapsuudessani olisi ollut tarroja. Vanhempieni auton takalasissa olisi lukenut Kati Marjukka kyydissä!
Málagalla on vanha ja uusi keskusta. Nätisti ne on viekukkain ja sulautuneet toisiinsa. Vanha on vallan viehättävä, hurmaava ja charmikas. Uusi on sekin kiva, en moiti! Vanha se vaan viehättää enemmän. Jaan mielessäni kaupungin vanhaan ja uuteen puoleen ns.pääkadun Avenida Alameda Principalin mukaan. Se halkoo kivasti ja selkeästi Málagaani. Uudella puolella on rannat sekä satama. Tankkereille ja muille sellaisille teollisteknisille paateille on oma satamansa, ja sitten lähempänä keskustaa on huvivenesatama. Siitä onkin tehty hieno ja viihtyisä rantapromenadi. Promenadin päähän on hankittu maailmanpyörä. Sen vieressä on paikkaribussien pääteasema. Sinne mekin huristelimme. Málagassa on iso asema busseille ja junille, sieltä pääsee maailman ääriin. Paikkaribusseilla pääsee aurinkoista rannikkoa eessuntaassun.
Ajelimme maailmanpyörällä. Kolme täyttä kierrosta. Pidin silmiä koko ajan auki. Hieno ja hienoa oli! Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.
Huvivenesataman alue on kokenut ison muutoksen. Se on otettu nyt käyttöön kivasti. Paikalliset lenkkeilevät, kävelevät siellä kuulemani ja näkemänikin mukaan paljon. Viereinen puisto on liitetty promenadiin, kivoja patioita, aurinkotuoleja chillailuun ja oleskeluun. Tosi hieno ja viihtyisä nykyjään. Satamassa on kauppoja, ravinteleita ja käsityöläisten myyntikojuja. Kaikki risteilijät jotka Málagaan saapuvat, ajelevat sinne parkkiin.
Málagaa halkoo myös joki, jos olisi siinä vettä. Nyt on vaan uoma. Skeittarit ja muut rullailijat tykkää. Olen muistini mukaan joskus uomassa vettä nähnyt. Nyt vettä oli vain joen suussa, sataman lähellä, jossa joki laskee mereen.
El Corte Ingles- tavaratalon olen jo aiemmassa postauksessa maininnut. Siellä on se kauppareissusta kivan tekevä viinimaatti ruokaosastolla. Sielläpäs on muutakin kivaa! Nimittäin ylin kerros on omistettu gourmet- jutuille, ravinteleille ja herkuille. Vähän kuten Berliinin KaDeWe- tavaratalon ylin kerros; samppanjabaari, ruokaa ja herkkuja, gourmet- juttuja. Samanlainen on Malskussa. Sinne! Olin tyytyväinen, että osuimme paikalle "valmisteluaikaan", kun vielä oli hiljaista. Sain hyvin kuvia. Saat kuvat taas suuremmiksi klikkaamalla. Meinailen, että muistin designaita niin. Tässä blogipohjassa on nääs nappula "design", josta painamalla saa säädeltyä kuvien asioita.
Gourmettien perällä on ulkoilmaterde, josta on näkymä vanhaan kaupunkiin. Ei mikään paras, mutta jotain näkyy. Pikkukuvissa tuossa yläpuolella, vimppa kuva antaa katedraalille. Tässä alla olevassa on kuva sitten itse terassilta. Harmitti taas, kun pähkinäkupsussa ei ollut kuin kaksi nakeloa! Suolaista paljon, makeaa liian vähän!
Gourmet-kikkarilta suuntasimme vanhan kaupungin kujille. Kapeita, kauniita kävellen kuljettavia. Pysähdyimme nappikauppoihin. Toisessa oli jonoa, olin 11. asiakas! Ja toisen valikoima ei ollut muuttunut sitten viime vuoden. Ei tullut nappikauppoja.
Tämä seuraava on ehkäpä mieluisin valokuvani Málagasta. Kuvan nimi on "Maalaan maailmaani. Maalaan Málagaani". Enkuksi kuvan nimi ontuu, koska ei maailma ala "ämmällä". Jokainen kerta Málagassa maalaa ajatuksiani siitä ihanasta kaupungista lisää.
Kävellessä näkee kaikenlaista, erilaista, samanlaista, ihananlaista; luontaistuotekauppoja, antikvariaatteja, palloja, tynnyreitä.... Matkustelussa ehkäpä hauskinta on juurikin se tunnelma, fiilistely kun kävellään kameran kanssa ja katsellaan linssin läpi. Huomaan hymyileväni. Nytkin.
Mainitsinkin jo aiemmin kaupunkia halkovan pääkadun Avenida Alameda Principalin. Iso, vilkasliikenteinen ja paikoin hyvin kaunis. Kuvat ei tee sille oikeutta. Tämän bulevardinkin kohdalla on niin raikkaan ja kivan näköistä, vaikka puiden alla ajaa paljon autoja, useilla kaistoilla. Kuvassa ollaan myös me.
Tällä kadulla on ainakin ollut hauska "piilokapakki", jota emme enää ole onnistuneet löytämään. Vuosia sitten sen vahingossa löysimme. Kyseessä on vanha apteekki, jossa on tammitynnyreissä sherryä. Baarimestarit ovat pukeutuneet farmaseuttien tavoin valkoisiin takkeihin. Arvokkaita vanhoja herrasmiehiä. Baaritiskillä oli liitutaulu joihin vedettiin viivoja sherrylasillisten merkiksi. Kun lähdit, maksoit viivojen verran. Ennen ei siihen baariin naiset päässeet. Kun vierailimme siellä, ei ollut vielä aikaa naisille vapautumisesta paljoa kulunut. Muutama vanha herra katseli minua tuikeasti. Kapakki oli paikka jonne Málagan miehet kokoontuivat lasillisille, piilossa vaimoiltaan. Ulospäin ei mainoksia, ei viitettäkään kapakista. Oikeaaa ovea jos nykäisit, saatoit kapakin löytää. Jälleen nyeskelimme, tuloksetta. Onko baari muuttanut, poistunut. Emme tiedä.
Pääkadun keskellä on hauskoja kukkakauppoja, yksi on kukkakauppojen "Mersu". Kauppahallinkin kadulle näkee. Muuallakin maailmassa, myös Málagassa, se on vierailun arvoinen paikka. Kauppahalli on kuvassa oleva matala rakennus, jonka katto on oranssihtavaa ruudukkoa.
Piipahdimme terassille. Paljon oli iloista väkeä, naurua ja laulua. Málaga on hyvän tuulen kaupunki, jonka ilmapiiri on hurmaava. Se on turvallinen ja kotoisa. Kauniita rakennuksia, hienoja yksityiskohtia, kauppoja, terasseja, ravintoloita. Ostimme paahdettuja manteleita, ihastelimme olemista. Voisimme istua vaikka kuinka kauan ja katsella ihmisiä, hymyillä kaikille. Jos vielä en ole asiaa tehnyt selväksi; pidämme kaupungista erittäin paljon. Lasillisen lomassa katselin El Corte Inglesin "gourmet-kerroksen" ostoksiani. Nämä oli ihan pakko ostaa. Keksipaketit; herra ja rouva Ässä. Rouvalla jopa sydän puserossaan. Málagassa on sydän ja ilo puserossa, ei suru.
Ruoka. Jutellaans siitä. Pääsääntöisesti syömme ravintoloissa joissa on pöytäliina. Se ei ole pröystäilyä, vaan kokemuksen opettamaa. On kuitenkin olemassa "mutta"; olemme meinaan saaneet hyvää ruokaa myös liinattomista. Kuten tälläkin reissulla. Söimme liinattomassa tavernassa. Ilahduin salaatistani; kastike tuli pyydettäessä erikseen eikä ollut peisikkipullokamaa ja mikä parasta aineksia ei oltu edes leikattu samalla leikkulaudalla, saati veitsellä, sipulin kanssa. Ruoka oli tuoretta, raikasta ja hyvää. Herra Ässä söi kalaa. Espanjassa olemme noudattaneet usein ajatusta, että kalaa syödään rannikoilla. Silloin se on tuoretta. Ei taaskaan meri ja kalastajat pettäneet.
Espanjassa ruokaillaan illalla, meidän mittapuun mukaan myöhään. Siestaa kun pidellään päivällä, tulee työpäivään mittaa. Illalla syödään sitten tuhdisti ja hartaudella. Liian myöhään ei kuitenkaan kannalta olla liikenteessä, koska pöydät täyttyvät. Voi miten teki mieli nykiä liina suoraan! Sama ravintola, sama pöytä, eri aika, väliä n.3 tuntia.
Vanhassa kaupungissa on ihania ja isoja aukioita, niiden välissä mitä tunnelmallisempia ja kapeampia kujia. Koko kaupunki on kotoisa ja lasi viiniä, kolpakko olutta maksaa muutaman euron joka paikassa, myös aukioilla sekä ns.turistikohteiden lähellä. Málagan muotiviikot osuivat aikaan jota vietimme Englannin puolella. Isoin ja levein kävelykatu oli muutettu kokonaan pitkäksi ( 87 metriä) catwalkiksi! Tavallaan harmitti että vältimme tungoksen ja väenpaljouden. Vaikka olisi se ollut kiva kokemus, nähdä kaupunki muodissa.
Matkoilla on aina Topi-ikävä. Meidän oma pieni koirulimme. Lievittääksemme kaipuuta, suuntasimme Koirien kotiin eli tapasbaariin nimeltä La casa del Perros. Asiaan omistautuminen näkyy baarin ulospäin, aika söpöä. Baari oli nyt kiinni, mikä harmitti. Seuraavalla kerralla sitten!
Tällä reissulla alkoi olla jo iltamyöhäinen ja mietimme josko menisimme vielä lasillisille ja sitten yöbussia kohti. Valinta "yksien" näyttämöksi oli helppo. Yksi ehdottomista suosikeistamme on ravintola El pimpi. Kaunis, hieno ja hauska ravinteli, jossa on monta erilaista tilaa erilaisiin tarkoituksiin. Me istahdimme ulos, terassille. Se sopi meidän tarkoitukseen, Ja pystyin ihailemaan palloja. Pidän niin palloista!
Seuraavat kuvat, kaikki, ovat herra Ässän. Copyright Mr Ässä. Málagassa on vanha katedraali, aika vaikuttava! Katedraalin vieressä on toinenkin kirkko, joka sekin kaunis. Kompleksi hallitsee vanhan kaupungin siluettia valtavalla koollaan. Vaikuttava on sana, joka kuvaa katedraalissa pidettäviä messuja, kirkollisia toimituksia. Olen kerran ollut seuraamassa. On siinä vaan oma tunnelmansa. Katedraali sekä härkätaisteluareena on kuvattu näköalapaikalta, vuorelta nimeltään Gibralfaro. Sieltä näkee kauaskauas. Katedraalin edessä, kuvassa, näkyy linnake. Sen nimi on Alcazaba ja se on tosi vanha. Roomalaiset, muistaakseni, sitä ovat rakennelleet ja maurit jatkaneet. Sellaisia kivikasoja, vanhoja raunioita, kuten tapaan sanoa. Linnake on iso, siellä on mm.amfiteatteria ja se jatkuu ylös vuorelle, Gibralfarolle.
Olemme kerran olleet härkätaistelussa. Se kuuluu paikalliseen kulttuuriin ja mielenkiinnosta Espanjaa sekä Andalusiaa kohtaan, ostimme liput. Pohdimme asiaa tovin kyllä, ettei sinne suoraan varjon puolelta paikkoja ostamaan menty. Vieressämme istui paikallinen mies, joka oli asunut Ruotsissa. Tunnisti suomen kielen. Saimme hyvän tietopaketin härkätaisteluista. Matadorit ovat varsin palvottuja ja ihailtuja. Kuka tahansa ei matadoriksi pysty ryhtymään, harjoittelu vaatii rahaa eli härkiä. Isojen maatilojen pojista usein kouliutuu taistelijoita. Ihailen härkätaistelua mainostavia julisteita. Varsinkin siis Málagassa ja feria-aikaan. Yksi juliste ( kalliisti kehystysliikkeessä kehystettynä) koristaa meidänkin kotia. Sain sen härkätaistelun jälkeen, ravintolasta jonne menimme syömään. Kunhan oli ensin soitettu ravintolan omistajalle, sekä saatu ravintolapäällikön suostumus. Picasson kotikaupungissa kaikki ovat potentiaalisia taitelijoita ja kukapa tietää onko seuraava Pablo juuri se taiteilija, jonka juliste annettiin suomalaiselle naiselle! Tämän selityksen sain. Oikeasti. Heltyivät sitten. Oikeanpuolimmainen on meidän julkkamme.
Kiinnostava kohde, meistä ainakin, on Automuseo. Se sijaitsee vanhan tupakkatehtaan tiloissa. Autoja ja matkustamiseen liittyviä esineistöä; laukkuja, arkkuja, vaatteita ja kaikkea muuta on mukana kaikilta vuosikymmeniltä. Museo on ehdottomasti vierailun arvoinen! Hattumaakarina huokailin ja haikailin ihaneja hattuja ja niiden laatikoisia. Oih!
Málagassa vietetään feriajuhlia elokuun lopulla. Koko rannikko viettää syksyllä eri aikoihin ferioita. Porukkaa on paljon, ja mikä silmänilo; yleensä sonnustaudutaan juhla-asuihin. Niin pienet kuin suuremmatkin ihmiset laittavat parastaan. Kaupunki koristellaan joka vuonna aina tietyllä teemalla, on loma- ja juhla-aika! Laulu- ja tanssiryhmiä vaeltaa ympäri kaupunkia, laululeiri laitetaan pystyyn hetkessä. Ihmiset osallistuvat ilonpitoon, niin paikalliset kuin turistit. Olen ennenkin tämän maininnut; karvaat muistot on minulla yksistä ferioista, kun mennä pyyhelsin tanssimaan joukkoon mukaan. Se aukio on justiinsa se Hipsi-aukio, nimetty lonkkani loksahduksen mukaan.
Ihastelitko kuvissa näkyviä kukkia? Kukan nimi on Biznaga ja se on Málagan symboli, jolla on pitkä perinne. Biznagan valmistaminen alkoi kaukana historiassa arabien toimesta. Biznaga on käsintehty kukka ja sen nimi tarkoittaa "jumalan lahja". Kukkien varret kerätään aiemmin, ja niiden annetaan kuivua. Ylimääräiset kukinnot ja oksat poistetaan, jolloin varren päähän jää vain piikkejä. Kesäaamuina aikaisin, kun jasmiinin kukinnot ovat vielä nupussa, ne poimitaan pelloilta ja asetellaan käsin piikkeihin. Kukat myydään välittömästi. Tuoksua seuraamalla löydät kyllä kukkamyyjän kaupungilta. Perinteen mukaan kukkia myy mies, ja vaatetuskoodi on tarkka. Ostimme posliinisia, nekin käsin tehtyjä, Biznaga-kukkia kotiimme. Niin paljon ihastuin huumaavaan kukkaan.
Sellainen on meidän Málaga. Kaupunki, jonne palaamme aina ja aina, yhä uudelleen. Joissain kaupungeissa on "se jokin". Jota ei edes pysty selittämään. Málaga on monipuolinen; rantalomailu onnistuu, kaupunkilomailu onnistuu. Kaupunki on onnistunut myös säilyttämään oman leimansa ja voi sanoa, että se on sitä oikeaa Espanjaa. Elämänmeno on espanjalaista. Viimeisimmällä reissullamme totesimme Málagan olevan myös avoin ja joustava. Näimme thaimaalaisen pizzerian. Avarakatseinen on Málaga ja se antaa kaikkien "biznagojen" kukkia.
