Karkkikanaa ja poksupopcornia
/Pakahtelen. Ruoka. Hyvä mieli. Onnistuin. Pääsin lähelle marskumarinadista josta jäi ihana makumuisto, en halua unohtaa. Olimme Herra Ässän kanssa viikonloppuna treffeillä Rikhard von Trappe -bistrossa Helsingissä. Suosittelen paikkaa! Ihanaa oli. Ruoka myös. Kanani oli makeaksi sivelty. Suuni mukaista. Koitin tarjoilijaa jekuttaa kertomaan. Oikeilla jäljillä olin. Myönteli. Kotona testasin. Lähellä olen makumuistoa. Jos en ole, ei haittaa se. Voin tällä marskusella haastaa Hansin! Ha! Ei puutu luottamusta; tässä tulee Rouva Ässä!
Makustelin mielessäni. Päädyin ratkaisuun; makeaa, hapanta, tulista ja tasoittavaa makeahkoon viittavaa, mutta kuitenkin vähän hapahkoa, voimakasta aromia = makeantulinen marinadi jolla saadaan karkkia kanasta. Tosi selkeää! Mittamääräsuhteisia jumppasinpumppasin, maistelin. Loksahti lopulta.
800g ilmoitettiin paketissa kananpojan ohuita pihvejä. Sille määrälle touhusin karkkimarsku-marinadisen:
1,5 dl juoksevaa hunajaa
0,5 dl omenaviinietikkaa ( myös samppanjaviinietikka käy; käytin sitä)
1 kokonainen chilipaprika
yksi kokonainen yksikyntinen valkosipuli ( n.4-6 valkosipulin kynttä)
2-3 rkl sitruunan mehua/ puolikkaan limen mehu
2 rkl tomaattipyrettä (pikkupurkillinen)
Kuori ja pienennä valkosipuli. Pilko chili ja poista siemenet.
Sekoita ainekset. Marinadi on valmis.
Tiedätkö muuten miten saan chilistä helposti siemenet pois. Kohta tiedät. Ota chilipaprika kämmeniesi väliin ja pyörittele sitä, rullaile eessuntaassun. Älä purista, hellästi rullaa. Viillä chili kannasta häntään varovasti. Ota pikkulusikka ja tyhjennä sen avulla chili sieministä, jotka ovat irtonaisina.
Puhun kanasta, koska se on kivempi sana kuin broileri tai broisku.
Kun kokkaan kanaa, yleensä "keitän" ne uunissa. Vuuan pohjalle vettä, mausteita. Testiryhmäni karvainen kaveri rakastaa näin valmistettua kanaa. Tulee mehukas, ja haarukkaa kun näyttää; pulled.
Nakottivat nätisti jääkaapissa pihvit nelisen tuntia marinadin kanssa samassa pussissa.
Asettelin pihvit uunivuokaan uskoen marinadin antavan tarpeeksi mehukkuutta kanoilleni.
Testiryhmäni karvainen jäsen sai oman pihvinsä ilman marinadia, omassa vuuassa "keitettynä". Arvosti.
Tuuppasin kaunokaiset uuniin, lämmöksi määrittelin 200. Seurailin livelähetystä uunista. Hyvin pörisi! Valelin välillä pihvejä kastikkeella. Aikamääre n. 30 minuuttia, laskin lämpöhöökiä 175 asteeseen. Otin vuuan uunista, jälleen valelin. Marsku oli muuttumassa karkkiseksi. Ihanaa tahmaista! Sydämessäni läikähti. Olisinko onnistunut. Tuoksukin vihjaili samaa. Marinadini oli makea, kaunis! Vuoka takaisin uuniin, ylälauteille. Grillihööki päälle. Kamalan hankalaa oli taas muistaa mikä merkki kuvaa grilliä, mutta löytyi. Lopullinen onnenvalelu sydämelleni oli kun marinadi karkkisoitui lisää kanapihvien kupeilla. Tässä kohdin seurasin lähetystä uunista koko ajan. Tarkkaile kanojasi! Valmista tuli noin kahdessakymmenessä minuutissa.
Cheddar-popcornit olin siinä livelähetystä seuratessa valmistanut. Kirppikseltä löydetyille sydänlautaseille salaattia. Eikä mitä tahansa. Silmusalaattia. Oletteko maistaneet? On ihanaa!
Poksu Popcorninen on hauskispauskis lisukkeinen. Poksumaissi. Nyt kokeilin cheddarin makuista. Peisikkipoppari on suosikkini. Totesin. Hämmästytäs seuraavan kerran candlelightsuppereillasi ja muina naisina tuuppaa poppareita salaattiin. Käy kuin Hyasintille! Kaikki puhuvat pitkään niistä illallisista!
Kanapiffarnat olin ostanut Kananpoikaa Matin tapaan- ruokaa varten. Pääsivätkin karkkikanaksi. Jos porosoppaa ei lasketa, Matin kananpoika on usein meidän ruokatoivelistalla. Ohje on entiseltä pomoltani. Kuvailisin häntä ruuanlaittajainnostuja- herättäjäkseni. Hän rakastaa ruoanlaittoa. Innosti minua. Enkä vaatimattomasti aloittanut. Ottaa tilasin Glorian ruoka ja viini- lehden ja marssin Stockan Herkkuun ostamaan Maldon- suolaa. Siitä se lähti. Karkasi käsistä. Opin kuin opinkin kokkaamaan, vaikka alkuun piti taivastella sitä Maldon- suolankin funktiota. Seismisten tutkimusteni jälkeen tuumasin, että anna mennä vaan!
Kananpoikaa Matin tapaan on helppo touhuta. Teen reippaan määrän kastiketta. Pohja on vaikkapa rypsiöljy, johon lisään suolaa, mustapippuria. Puristan valkosipulia ja pilkon chilipaprikaa. Sitten marinoin kanat kastikkeella, ja paistan kypsiksi uunissa. Loppusilauksena tuuppaan kanojen päälle siivut vuohenjuustoa. Vahdin ettei sula liikaa. Siinä se. Kaivelin Instagramista vanhan kuvan Matin kanasta. Nuo punaiset kökkikset on paprikahilloa ja vihreät pinaattimuhennosta.
"#chicken with #goatcheese and #chilijam #ilovecooking #cooking #eating #eatclean #foodgasm #foodporn #foodie #foodphoto #foodphotography #gastropost..."
Karkkikanasta riitti kahdeksi ateriaksi. Ekkuna syötiin salaattina poksupopcornien kanssa ja tokkuna matkin Matin kananpoikaa.
Olen monta päivää suunnitellut millainen joulutunnelma kotiimme tulee. Perinteisesti 1.11. eli Lylyn nimipäivänä, alkaa meillä Joulu. Vaihdan punaiset Marimekon lakanat, Lyly-tonttu tulee kaapista ja Mika Waltarin Joulutarinoita- kirja laitetaan kunniapaikalle. Luettavaksi. Kaikki tämä on jo tapahtunut. Viimeinen silaus puuttuu. Kaivelin vanhoja kuvia, jos pääsen tunnelmaan. Kerron myöhemmässä postauksessa toimiko. Vai vaatiko viiniä.
Tuleva työhuoneeni, Rouva Ässän sydänluola, on vielä remontissa. Kirjoittelen juttujani, touhujani ruokapöydän ääressä. Aloitankin Joulutouhut tästä.
