Asioilla on tapana järjestyä -risotto
/Kapsahdan kauhaan. Kokkaan.
Ruoka on valmista. Syödään.
Kapsahdan kaulaan. Rakastan.
- Rouva Ässä-
Onko sinulla jotain sellaista omaa tapaa, juttua, mitä teet kun on murheita, paha ja huono olla? Minulla on. Menen köökkiin. Tuo yllä oleva "Ässäelmä" kertoo siitä.
Kun tuntee ja elää, tarttuu tapoja, jää juttuja. Yksi tällainen tarttunut on Asioilla on tapana järjestyä -risotto. Sitä kokkaan, kun heikottaa.
Elämä ei aina mene kuten kirjoitan mieleeni käsikirjoitusta. Toisinaan hallitsen draamankaaren, toisinaan en. Ohjaajan vastuu painaa; millaista jatko-osaa aion touhuta. Siksipä koitan kaikin tavoin ponnistella hyvään mieleen. Herra Ässä on ostanut minulle oman "Oscar-patsaan". Se on keittiössämme ja hypistelen sitä aika ajoin. Varmistan, että hyvä mieli voittaa aina huonon mielen.
Kuulin taannoin erään pariskunnan tarinan. Surullista, huonoa heillä oli. Kokonainen ajanjakso. Iltaisin he kokkailivat risottoa, lempiruokaansa. Risotto sai nimensä sanonnasta. Vaalivat hyvää mieltä ja ajatusta. Järjestyy asiat. Tarina ja asenne puhutteli. Nappasin nimen ja kehitin oman tavan. Asioilla on tapana järjestyä -risotto. Sen pohja on simppis.
Tarvitset risottoriisiä, liha- tai kasvislientä, smetanaa, kuohuviiniä tai samppanjaa ja hyvää juustoa. Tarvitset myös hyvän kasarin, kapustan, viinilasin ja villasukat. Tarvelistaan lisätään myös vakaa päätös; huolet ja murheet hautuvat ilmaan kokatessa. Ruokaan ne ei jää, vaan piisi vie mennessään. Risotto on lempeä. Sen valmistus vie hetken aikaa, ja ajatus harhaa väkisinkin muuhun huolivuorelta. Risotto lohduttaa. Käytän aina mummuni vanhaa kapustaa. Sekin lohduttaa.
Risoton perusta on aina sama. Muuten voi soveltaa tunnelman, tunteiden mukaan.
Tänään tuntui kinkulta. Ja ikävältä Espanjaan. Risotossani on serranokinkkua ja herneitä. Juustona käytin manchegoa. Sahramiakin laitoin. Koska Espanja <3.
Tässä Rouva Ässän ohje:
Asioilla on tapana järjestyä -risotto (kahdelle)
Laita villasukat jalkaan. Tunnet miten ne lämmittävät. Avaa kuohuviini- tai samppanjapullo. Kirjoita korkkiin päivämäärä ja "asioilla on tapana järjestyä". Talleta korkki.
5 dl liha- tai kasvislientä (käytin häränlihafondia, suosittelen)
suolaa
1 rkl voita
mustapippistä
2 valkosipulinkynttä ( hienonnettuna)
n. 2,5 dl risottoriisiä
1 dl kuohuviiniä/samppanjaa
3 rkl smetanaa
maun mukaan juustoa
serranokinkkua, herneitä ja sahramia
Kuumenna liha- tai kasvisliemi.
Laita voi kasariin ja hauduttele hienonnettu valkosipuli. Ei saa ruskistua. Miten ihanaa on siirrellä valkosipuleita voissa ja nähdä miten ne antaa periksi, pehmenevät.
Lisää kasariin riisi. Laita hellanhööki kuumalle. Kääntele riisiä, sen pitää muuttua läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna sen kuplia, tanssia riisin kanssa. Sekoittele ja hämmentele. Tuoksuttele. Ajattele hyvää. Anna alkoholin haihtua kasarista jättäen makunsa riiseihin.
Kun viini on imeytynyt, lisää kauhallinen lientä ja ripaus suolaa. Laske hellanhöökiä, anna liemen kuitenkin poreilla. Katsele poreiden tanssia. Risotto kuplii. Vielä kuplit sinäkin, vaikka nyt ei siltä tunnu. Siemaile viiniä lasistasi. Ota hyvä asento, nojaa keittiön kaapistoon. Halaa itseäsi. Ajattele että asioilla on tapana järjestyä. Jos kokkaat kumppanisi kanssa, jutelkaa asiasta ääneen. Halatkaa toisianne.
Kun neste alkaa olla imeytynyt riisiin, lisää taas lientä. Jälleen se ripsaus suolaa. Anna taas risoton valmistua poreillen, hellästi sekoittele välillä. Anna huolien ja murheiden haihtua ja kuvittele että sinne ne menee, taivaan tuuliin. Maistele viiniäsi. Maista myös riisiä, onko jo kypsää?
Nosta kasari hellanhöökiltä. Lisää risottoosi smetana ja juustoraaste. Jätä vähän koristeeksi. Sekoittele hellästi. Mitä kaikkea risottoosi laitatkaan muuta, nyt on sen aika. Ripsauta päälle mustapippistä ja loput juustoraasteesta.
Nauti risotto heti ja ajattele; asioilla on tapana järjestyä. Lupaa itsellesi luottavasi siihen. En sano risoton vievän murheet pois. Sanon hetkeksi tuovan lempeää ja hyvää.
Risottoni onnistui, oli parasta ikinä. Risotto oli raikas ja pirteä, samalla samettinen ja lempeä. Luulen, että tästä tuli vakioresepti käyttöömme. Kun kirjoitan Rouva Ässän reseptikirjan, tämä on sen ensimmäinen resepti. Aloitinkin kirjan valmistelut samantien. Koskahan Weilin tai Göössi soittaa minulle?
Herra Ässä antoi täydet pisteet. Kertoi ettei ole koskaan saanut parempaa risottoa. Samaa mielipidettä aistin testiryhmäni toisen jäsenen käytöksestä. Pyysi lisää. Hälle tosin tehtiin oma risotto; tilauksessa oli riisiä ja pari palaa kinkkua. Olin onnessani, hykertelin mielihyvästä. Hetkeksi murheet unohtuivat. Kapsahdin kaulaan.
Löysin yhden vanhemman kuvan, jossa on myös Asioilla on tapana järjestyä -risottoa.
Jokainen meistä voi nähdä hyvää, sydämiä. Jos haluaa. Jokainen meistä voi antaa toisilleen hyvää, sydämiä. Jos haluaa. Lämpöä ja hyvää mieltä on ihanaa saada.
Sain sydämen viime viikolla. Se on lähetetty minulle maailmalta. Espanjasta, Kanarian saarilta. Katja oli nähnyt sydämen, tuli hälle mieleen hyvää. Lähetti minulle. Kiitos! Olen varma miten sydämen lähettäminen antoi hänelle itselleenkin hyvää. Tallensin kuvan. Näytän sen teillekin.
Palaan kuvaa katsomaan, siihen hyvään pörrimään, kun heikottaa, kuristaa kurkkua huoli, suru tai murhe. Ei ne sydämen katsomisella pois mene. Hetkeksi kuitenkin murheen keskellä tulee se tunnelma jota tavoittelen; hyvä mieli.
