The times we had - Tallinna

Miten tuon lauseen kääntäisi suomeksi siten, että sisältö ja tunnelma säilyy. Ei mitenkään. En edes yritä. The times we had. Oi, Tallinna <3
Tallinna on yksi suosikkikaupungeistamme maailmassamme, jossa olemme kierrelleet paljonkin. Nimeän epäröimättä 5 suosikkikaupunkiamme ja Tallinna on yksi niistä. Meillä oli jälleen hieno matka, olimme Tallinnassa viikonlopun. Tällä kertaa ilman autoa. Yleensä teemme perinteisen elokuisen retken Viroon autolla.  Ajelemme ympäri Viroa ja olemme joskus päätyneet kuohuviinille Riikaan saakka. Meillä on autossa jääkaappi, joka on ihan huippu, koska ostelemme ihania ruokia; villisikaa, hapukooria eli meikäläisittäin varmaan smetanan tai ranskankerman tyyppistä jutskaa, juustoja, makkaroita sekä sisäfilettä. Tällä kertaa jouduin tekemään hieman pienimuotoisemmin hankintoja kylmälaukkuineni. Ylläolevien lisäksi mukaan tarttui myös gruusialaista leipää. Maistakaapas, kun seuraavan kerran Tallinnaan menette. 

Raatihuoneen tori ympäristöineen on kaunis ja hieno. Se niin tuttu, joten koluamme vähän muita paikkoja. Toompeanmäki on kaunis ja tunnelmallinen. Kipuaminen kannattaa. Matkalla on virvokkeellisia ravintoloita, niissä pysähtelemme ja nautimme ajasta, hetkestä. Toompeanmäellä on mukavaa käyskennellä, hyvät kengät jalkaan mukulakivikaduille. Siellä on muutamia näköalapaikkoja, joista on näkymät vanhaan kaupunkiin. Jos vielä laajempaa kuvaa haluaa, suosittelen visiteeraamista Televisiotornille. Teimme sinne taannoin retken, kun olimme autolla reissussa. Televisiotorni on toisessa suunnassa vallan, ei siis vanhan kaupungin liepeillä. 

Aina kun ollaan Tallinnassa, haaveilen jos joskus laittaisi risaiseksi ja myisi talonsa, vuokraisi asunnot Helsingistä ja Tallinnasta. Asunnosta tulikin mieleeni tuupata tähän kohtaan hotelliarvostelu. Se on vähän neksu, joten hukutan sen tänne muuten niin kehuvan tekstin sekaan. En tohtisi meinaan moittia. Asuimme vanhassa kaupungissa St.Olav hotellissa Lai-kadulla. Se on ihan Pikk jalg-kadun kupeessa, eli se katu jota pitkin lähdetään kipuamaan Toompeanmäelle.  Hotelliarvostelu eli kehumme: sijainti, kauneus ja vanhat huoneet, kiviseinät ja sisustus. Moitimme: ei ilmastointia (mikä moka minulta etten sitä ymmärtänyt tsekata) ja aamiainen. En laittaisi moitteeksi hissittömyyttä, hyvin vanha talo jonka tunnelmaan ei hissi sovi. Liitän mukaan hotellista yhden kuvan, siitä henkii paikan tunnelma, sekä siivoojatäti. Tuikea oli hän. Sen oloinen, että puhdasta kyllä tulee ja nuoremmat saavat rättiä korville, jos ei ole listojen päältä pölyjä pyyhitty. Meidän huoneessa ei ollut. Voi meidän huoneen siivoojatyttöä, ja vielä jos jäi kiinni puhelimensa näpsyttelystä töiaikana! 

Olennaisena osana meidän Tallinnaa ovat kirppikset ja hyvä ruoka. Vanha kaupunki on täynnä antiikkiliikkeitä turistihintoineen. Emme vieraile. Jos antiikkia etsimme, ajelemme Tallinnasta pois. Hinnat sielläkin ihan Suomen tasoa, mutta Tallinnan ytimessä ne ovat huikeasti yli.  Tallinnassa on kivoja kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Kerron nyt vain kahdesta kirpparista, mielestäni parhaista. Ja sellaisista joihin pääsee kävellen. Virukeskuksen taakse, hyvin lähelle, on avattu ihana kirppis. Stockmannillekaan ei ole pitkä matka. Tällaisena tyyppinä joka ei osaa arvioida matkoja, on haastavaa sanoa, mutta Pop kirbuputiik, Lauteri 1 (Rävala 7), sijaitsee muutaman sata metriä Virukeskuksesta.

Kun avaat oven, sinua tervehtii vanha "bossanova"- musiikki, josta aistisi heti sanovat, että tämä on laatua. Muut aistit sanovat kaunis, siisti ja iso. Hyvä valikoima. Löysin aidon Burberryn takin, ihania mekkoja, pallokuosisen jakkupuvun (kyllä, Rouva Ässä rakastaa palloja!) ja ihastelin paljon muita juttuja. 

Toinen suosikki kirppikseni on Telliskivi Kirbuturg, Telliskivi 60. Telliskiven alue on muutenkin ihana. Se on vanha rähjäinen tehdasalue tiilirakennuksineen, ravintoloita, putiikkeja, designia ja vaikka mitä. Telliskivelle on helppo kävellä tai mennä ratikalla eli ratikka 1 Kopli ajaa sinne lähelle. Me yleensä kävelemme, koska haluamme kollata Jaama turgin, joka on matkalla Telliskivelle. Jaama turg on asematori tai myös venäläisten tori ja sieltä löytyy mitä vaan. Mahtava paikka, romua, roinaa, rompetta, antiikkia, kirppisjuttuja, kodintavaraa, ruokaa ja vaikka mitä. Vanhan kaupungin Nunne-katu joka alkaa ihan läheltä Raatihuoneen toria, vie kohti rautatieasemaa, Baltijaamia. Nunne-katu kulkee Toompeanmäen alapuolella, ja sivuaa kaunista, visiteeraamisen arvoista Toomparkia. Hieno puisto viettää vaikka piknik. Matka jatkuu kävelytunnelia ison tien ali rautatieasemalle, jonka läpi kuljetaan ja sitten ollaankin siellä roinatorilla Jaama turgilla. Herra Ässä oli edellisellä reissullamme varsin huvittunut, kun löysi minut venäläisten maatuska-mummojen kanssa penkomasta samaa mekkokopsua. Mummot löysivät mieleisiä, ja niin tein minäkin. Toisillemme nostelimme näytille mekkoja, yhteinen mekkokieli meillä oli. Muuten puhuimme venäjää ja suomea. Täsmennän, että minä puhuin jälkimmäistä. Voi sitä koikotusta. Kivaa oli. Mekkoni maksoi 3€ ja oli muuten minulla nytkin tälläkin Tallinnan reissulla päällä. Rouva Ässä ja maatuskat. 

Jaama turg on siis läpikulkumatkalla kohti Telliskiveä. Tässä kuvassa Jaama turg on oikealla, rautatieasema äärimmäisenä vasemmalla ( vähän näkyy kupolia kuvassa) ja taustalla näkyy Toompeanmäki Suomen suurlähetystöineen. 

Telliskiven kirbuturg on auki kesäisin, lauantaisin. Se on ulkoilmakirppis, itsepalvelu-tyyliin. Myyjiä, tavan tallinnalaisia, on paljon ja meininki on iloinen, reipas ja mukava. Löytöjä tulee tehtyä joka kerta. Herra Ässä arvostaa paljon tätä kirpparia, koska vieressä on ravintola F-hoonen terassi. F-hoone on yksi lemppariravintoloistamme Tallinnassa. En juurikaan koskaan kuvaa ruoka-annoksia, vain omiani, joten kuvia F-hooneesta minulla ei ole, ei ravintolasta eikä ruuasta. Menkää katsomaan ja kokemaan. Me kehumme ja suosittelemme. Lounastimme F-hooneessa. Herra Ässä ottaa usein kalaa ( olen allerginen, joten sitä on harvoin kotona tarjolla) ja nytkin nopeasti valikoi lohta, jonka kanssa oli hauskoja, todella pieniä uusia pottusia ja kasviksia. Minä söin saslikia kanasta eli grillattua kanaa vartaassa, mukana grillattuja kasviksia ja adjikakastiketta. Jälkkäriksi otimme lasilliset punaista ja valkoista portviiniä ja creme bruleet. Loppulaskulla oli myös 3 lasillista viiniä ja 3 olutta, ja kokonaissumma oli 43€. Laatua pienellä hinnalla. Palvelu on mutkatonta ja ystävällistä. 

Aikajärjestys ontuu, koska kerron perjantain ruokailusta nyt tässä kohdin. Muttei se haittaa, minä olen grunge- tyyppiä. Ei se ole niin justiinsa. Controvento, Katariina käik - osoitteessa on ravintola, jota myös suosittelemme ja kehumme. Italialainen ravintola, jossa on mahtava ruoka, kaunis sisustus ja ystävällinen, huumorintajuinen henkilökunta. Ravintola sijaitsee tunnelmallisella kujalla, jonne pääsee Vene-kadulta. On vanhassa kaupungissa. Saimme pöydän, mikä ei ole itsestäänselvyys. Suosittelen ehdottomasti pöytävarausta ilta-aikaan kaikkiin näihin ravintoloihin, joista kerron. Meitä onnisti, ja saimme pöydän ja istuimme ulkona ihanassa Tallinnan illassa, kauniilla kujalla. Controvento ei pettänyt taaskaan. Söimme pitkän kaavan mukaan, alkuun bruchettaa, pääruuaksi pitsaa ja pihviä, jälkkäriksi tiramisua ja portviiniä. Viini oli ruokajuomana, molemmilla. Lasku oli 70€.  Tallinnalla on erityinen sija sydämessäni, ja se vaan vahvistui, kun kävelimme kohti hotellia. Herkistelin korviani, ja musiikki voimistui.  Katusoittaja-trio soitti ja lauloi lempikappalettani. Se on Carnaval, jonka ehkä paras esittäjä on Celia Cruz. Kuulimme kappaleen aikanaan Kuubassa, joka meille hyvin merkityksellinen paikka. Siitä lähtien se on ollut sydämeni laulu, vaikka siihen liittyy myös tuskallisia muistoja. Ne ovat fyysisiä muistoja. Olen ylimobiili, eikö ole hieno sana sille, että minulla menee helposti nivelet sijoiltaan. Malágan ferioilla kerran innostuin flamencoryhmän mukaan ja he heittivät villin vaihteen soittamalla Carnavalin. Ei siinä sitten muuta tarvittu, kun loksautin lonkkani ja reväytin lantioni. Tätä aukiota, jolla onnettomuuteni tapahtui, kutsumme nykyään Hipsi-aukioksi. Herra Ässä varoittaa minua aina innostuessani tanssimaan; "varo hipsejä!". Palaan muistoissani siihen hetkeen Tallinnassa, kun iloinen soittajaryhmä musisoi Carnavalia.  Hetki, jonka haluaisin aina jatkuvan. Kävelen rakkaani kanssa käsikkäin, meillä on ollut ihana ilta Controventossa, ja tiedostamme kutkuttavasti että on vasta perjantai, saamme olla Tallinnassa sunnuntaihin saakka. 

Lauantaina illalla lähdimme liikenteeseen ilman pöytävarausta ja niinhän siinä kävi ettemme mahtuneet mukaan ravintolaan, joka on myös yksi suosikeistamme eli Leib Resto & Aed, osoite on Uus 31. Viime elokuisella reissullamme saimme pöydän. Silloin otin muutaman valokuvan, poikkeuksellisesti. Jaan kuvat teille. Ravintolalla on kesäisin ihana, muurien suojaama sisäpiha. Ruoka on hyvää, todellakin. Palvelussa voisi ajoittain olla parannettavaa. 

Sellainen on meidän Tallinna. Nyt touhusimme tällaisia, ja reissu oli erilainen ilman autoa. Viihdyimme, nautimme ja pohdimme koska taas kohdataan, Tallinna ja me.