Ässä-keittiön Porkkanankkaa

Meillä syödään tänään einesruokaa. Purkista. Tunnustan. Säilöttyjä ankankoipeliinoksia. Purkin kyljessä lukee reisiä. Hienostella jos haluaa, silloin sanotaan ankka confit. Olen tehnyt koipeliinokset alusta loppuun aina itse. En enää. Herra Ässä sai taannoin tästä säilykepurkista vinkin eräältä herrasmieheltä, työmatkalla.  Silloin saapui meidän keittiöömme uusi juttu, jota kutsun kurillani einesruuaksi. Koivet on tehty valmiiksi, lämmittämistä vaille valmiiksi.  Tunnustan kyllä, että touhusin ensimmäisen kerran koipeliinokset kuten olisin tehnyt ne ihan raakaversioista kypsiksi versioiksi. Vieläkin naurattaa. Olen todella kokki kokkendaalinen aina välillä... Ihmettelin, että onpas tämä murakkaa ankkaa jo raakana. Myöhemmin tajusin totuuden; ei tarvitse haudutella tunteja savipadassa. Kasvilootianikin jälleen tyhjensin, keltaisia ja oransseja porkkanoita on paljon. Niistäpä helpoista helpoin kastike ankalle, ja pistin porkkanat twistaamaan chilin kanssa. 

Keitin porkkanat, niitä oli n. 500 grammaa. Lirautin keitinveteen tilkan soijaa. Worcestershiren kastike kävisi myös, mutta siinä on anjovista. Skippasin jotten ole loppuillasta botox-kilinikan potilaan näköinen. Sitä teettää allergia. Edukkaampi tapa saada töröhuulet, mutta samaan rahaan turpoilee myös henkitorvi. Pitäydyn lättähuulisena. Kun porkkanat olivat kypsiä, kaadoin vettä kattilasta pois, en kaikkea. Sitten kaadoin porkkanat vesitilkkoineen tehosekoittimeen. Hetken taas mietin sen koneen nimeä, ja vilkaisin Herra Ässää.  Hän viimeksi antoi oikean sanan vastaavassa kohdassa. Ja padam, muistin sen sanan itse. Pelkän katseen voimalla! Merkittävää edistystä! Tehikseen kaadoin lirulorulurun sweetchili-kastiketta pullosta ja laitoin joukkoon tuoretta timjamiakin. Sitten vaan sursur ja pörrör. Ajelen tehiksellä aina liikaa, tunnustan myös kiihdyttäväni. Usein. Monta kertaa. Ykkösvaihde. Ja nopeasti kolmosvaihteelle. Taas ykkösvaihde ja taas kolmosvaihde. Lopuksi pyöristin maun vielä tuorejuustolla, maustamattomalla, lusikoin 3 kertaa ruokalusikalla. Kastike takaisin kattilaan ja lieden lämpöön odottamaan ankkoja. 

Paistelin ankkoihin pinnan pannulla. Laitoin uunivuokaan vettä pohjalle. Ankat hetkeksi vielä uuniin. Varmistin ettei ankat kuivu, valelin niitä välillä ja käänsin kylkiäänkin. Kun ankat olivat uunissa, askartelin porkkanoista teräväkärkisen veitsen kanssa sydämiä. Paistoin porkkanasydämet voissa. Kauniit ja kivat koristeet porkkanakastikkeelle sekä sanaton viesti rakkaudestani testiryhmälleni. Karvainen jäsen sai myös porkkanaa ja ankkaa. Vaikutti arvostavan. Ihmispuoleinen jäsen oli haltioissaan. Myös ruuasta. Taas sai kokki suukon! Kiss the cook <3

En touhottaessani muistanut kuvata ankanrasvassa paistettuja perunoita. Kuvaan ei maku olisi tavoittunut. Mutta näyttivät kauniilta. Rasvaisilta myös. Uskallan väittää, että parasta perunaa koskaan. Koitan pottusia vältellä, nyt maistoin ja söin..... Ja taas mennään sauvat viuhuen pitkin kylää, ettei potut jää vyötärölle! 
Tuo porkkanakastike sopii myös broiskulle ja possulle. Jos ei halua einesruokaa  ankasta tehdä. Tässäpä kuva ankkapurkista. Kuulin huhun, että tätä saa Citymarketeista. Me olemme tuoneet ja tuottaneet Tallinnasta. Oli pakko ottaa kuva siten, että Pluto tuli mukaan kuvaan. Se töröttää balsamicopullon päällä ja vahtii, että keittiöelämämme on leppoisaa.  

Koska taaskaan en ruokatouhuun saanut kulumaan aikaa liikoja, ehdin touhottaa muutakin. Ennen sade- ja ukkosmyrskyä poimin viinimarjoja. Näen viinimarjapensaan lehdet sydäminä, se tekee marjojen poimimisen mukavammaksi. "Otanpas vielä tuolta tuon ison sydämen alta nuo marjat". Terävän veitsen kanssa askartelin, jälleen, ja sydämellistä likööriä taas tulossa. Viime vuotiset likryt onkin jo juotu. Purkit meni kellariin ja marjat makustumaan viinan ja sokerin kanssa. 

Jos pidit lukemastasi; touhuistani, tykkää kirjoituksestani sekä sivustani Facebookissa, Rouva Ässän seurassa. Näin saat uusimmasta touhustani aina uutisfeedisi ilmoituksen. Tykkäätykkäätykkää! Blogini löytyy myös osoitteesta rouva-s.com.