Rouva Ässä goes video & Mojo picante

En malta pysyä mekossani. Tänään julkaisen Herra Ässän tekemän videon! Terveisiä Espanjasta! Äänet päälle! 

Rouva Ässä kokkailee, kirpparoi ja touhottaa täällä Andalusian auringon alla. Saavuimme maanantaina ja tässä touhoteltu tuttuja touhuja alkuviikko. Kaappien täyttö on ensijainen toiminta. Rakastan ruokakauppailua täällä.  Kahdesta syystä; se on erilaista ja halvempaa. Kyllähän täällä sitä samaa pastaa ja perunaa löytyy kuin Suomesta, mutta erilaista se touhu minulle on. En minä täällä osta kasviksia, minä "compraan verduraksia". Onhan siinä ero! Olen täällä aina onskuponsku. Lihatiskillä aina vähän jännittää, kun esitän puhuvani sutjakkaa espanjaa. Pulaan en jää. Vetelen ässiä hihasta.  En lihatiskillä muistanut lukusanaa 12. Tilasin 10 kappaletta. Lihamestari leikkasi kyljyksiä. Yksi, kaksi... viisi.... Olin rentona. Sitten mietteliäänä. Otin sormetkin avukseni kun esitin tekeväni kynttiläillallislaskelmiani, höpisin itsekseni...Jännitys tiivistyi vatsanpohjassa. Kohta minun on toimittava. Lihamestari oli leikannut jo 9 kyljystä, nyökyttelin itsekseni ja sanoin pokkana ja tärkeänä, että "perdon, dos mas" eli anteeksi, kaksi vielä. Läpi meni. Lihamestari leikkasi kaksi kyljystä lisää. Takuulla ajatteli, että huolehtivainen kutsujen järjestäjä tämä rouvaskainen, osti kaksi varalle. Hymyili minulle. Pääsääntöisesti olen onnistunut ylläpitämään "sutjakkaa espanjaa" lihatiskillä. Paitsi kerran. Sattui lampaankyljysten kanssa sekin. Tilasin lampaankyljyksiä väärin. Espanjaksi se on "kyljykset lampaan" eli chuletas de cordero. Minäpä tuuppasin tiskille onnessani ja koikotin että "corderos de chuletas". Mestaria nauratti, ymmärrys kuitenkin syntyi. 

Eilen oli kylän feria-alueella oikea kirpputori. Sinne mielimme. Tiesin luusuilevamme siellä koko päivän. Johtopäätös etukäteen; en jaksaisi ihmekokkausta illalla. Valmistelin iltaruuaksi broiskusalaatin ja sen kanssa todella hyvän tulisen chilikastikkeen. Sen nimi on Mojo Canario picante. Nokkela kekkaa. Kastike on alkujaan Kanariansaarilta. Kastiketta tehdään ja syödään kaikkialla espanjankielisessä maailmassa. Meillä myös. Kastikkeesta taitaa olla niin monta versiota kuin tekijää. Rouva Ässän versiossa taitetaan tulisin terä ranskankermalla. 

Taas käytetään sitä kannullista konetta, jolla saa koheltaa ja ajaa lujaa. Sursur ja pörpör; laita kaikki ainekset tehosekoittimeen:

- 1,5 dl oliiviöljyä ( muukin ruokaöljyä käy) 
- valkosipulin puolikas
- 2 rkl tuoretta oreganoa
- 4 tuoretta chilipippuria
- 1 rkl sitruunanmehua
- 1 rkl valkoviinietikkaa
- 1 tl chilijauhetta

Lisää suolaa maun mukaan ja jos kastike on liian tahnamainen, lisää liraus vettä. Halutessasi voit myös lisätä paahdettua mantelia. Ne voit itse nopeasti paahtaa. Kuuma pannu, ei rasvaa. Sitten vaan lisäät mantelit muiden aineiden joukkoon ja huristelet muruiksi.
Yllä jo kerroinkin, että minä taitan tulisuutta ranskankermalla tai smetanalla. Niin tein nytkin. 

Haluatkos vinkkini miten broiskupihvistä tulee maistuva ja mehevä. Kuumennan pannun, lisään voita ja öljyä. Paistelen, ja kun ne lähes kypsiä ja kauniin värisiä, laitan höökiä pienemmälle ja kaadan pannulle vettä. Lisään suolaa. Hauduttelen pihvit meheviksi. Vesi haihtuu pois ja pihvi imee suolan. Sitä ei muuten tarvitse laittaa paljoakaan, sitä suolaa. 

Salaattipohjana käytän lähes poikkeuksetta rucolan ja vuonankaalin sekoitusta. Jos vuonankaali ei ole tuttu, esittelen teidät. Tässä on vuonankaali ja tässä Rouva Ässän seurassa-blogin lukija. Hauska tutustua.

Kivan päivän eilen teimme. Herra Ässä kuvasi videoita, teimme hauskoja kirppislöytöjä, söimme hyvän lounaan ja nautimme touhusta täällä. Kirpputori pidetään kylän feria-alueella, jonka vieressä on iso lintupuisto eli Parque la paloma. Pöördiparkki. Teen teille korvamadon; minulla alkaa aina soimaan päässä "oo la paloma blanca"... Puistossa niitä oli, valkoisia lintuja. Pulun ja kaksi joutsenta tunnistin.  Perinteisesti kirpparin jälkeen tupsautettiin Lintupuiston paariin. Ennen se oli viehättävämpi. Rehjuskainen ja nuhjuska. Nyt on uudet muovirottinkituolit ja -pöydät. Jotain lähti niiden vanhojen nuhjuskoisten pöytäsohvaryhmien mukana. Tyly henkilökunta sentään jäi. Tylypaari. Tai no, ei he tylyjä ole. Hymyttömiä ja totisia. Kai se totisuttaa kun kananpaskassa saa töitä tehdä ja väliin saattaa riikinkukot tulla tappelemaan baarin puolelle. Linnut ja puiston muutkin eläimet viihtyvät ajoittain baarin puolella. Porttikielto on turha. 

Ihanahan siinä oli valtavien puiden varjossa istua ja katsella kirpparisaalista. Tapahtui sellainenkin ihanuus, että puutarhurimies ( varmasti oli itse herra Puutarhuri) tulla tupsahti myymään yrttejä. Huudahdin "ooh, grande romero" ja kaupat tuli. Ostin valtavan ruukun tuoretta rosmariinia. Täällä on yrttejä kaupoissa, huonosti tosin. Albahaca eli basilikakin on valmiiksi nypittyinä nippuina muovirasiassa. Hokasinkin jokunen vuosi sitten, että kukkakaupat yrttejä myyvät. Ruukuissa. 

Pöördiparkista kipusimme ylemmäs kylään lounastamaan. Sain taannoin tässä vinkin kivasta ravintolasta. Ohitimme sen vinkkiravintolan, italialainen.  Siestaa pitivät. Jonain iltana sitten. Suuntasimme vakkaribaariin lounaalle. Siesta sulkee lähes kaikki kylän baarit ja putiikit. Vakkari on auki. Olen ihan tohkeissani. Ihana baari. Asioin espanjaksi. Tilataan tiskiltä ja tarjoilija kysyy nimesi. Sanoin sen. Kuitissa luki "Katy". Kuuluttelivat sitten keittiön puolelta, kun "Katy" sai hakea Ässien ruuat. Söpöä. 

Kotimatkalla sitten comprasin verduraksia pienestä putiikista, jossa taatusti tuoretta ja edullista. Pottusia, paprikoisia ja myskikurpitsa. Mieltä himmensi putiikin omistajavaihdos. Kassalla jouduin nuorelle miehelle sanomaan katsellen vaihtorahoja "correto no". Silmää räpäyttämättä otti kassasta, ojensi puuttuvan rahan. Tiesi. Tahallinen teko. Uusi verduras-kauppa etsinnässä Rouva Ässällä. Mutta nyt tarinat sikseen ja julkaisemaan video! Liity seuraan!