Leimoja "passiin" ja sydämiin - Bournemouth, Englanti
/Bournemouthin lentokenttä on tosi liikkis ja söpö. Jännitin aika paljon jonottaessani kyltin "UK Border" - alla. Jos tulisi kysymyksiä, pysyisin rauhallisena, en panikoisi, en puhuisi tyhmiä ja vastaisin vaan hymyillen, että " I love your Queen". En lupaa koko royal familyä rakastaa, mutta kuningatarta kyllä. Herra Ässä sanoi kuultuaan aatokseni, että mennään passintarkastukseen yhdessä. Hän sitten hoitaisi vastaamisen. Varmuudeksi sanoin siinä jonossa kerran ääneen rakastavani kuningatarta. Jos kävisi niin etten saisi suunvuoroa.
Bournemoutin kaupunki on tosi liikkis ja söpö. Luomoava fiilis, ja se ilmapiiri! Ihania taloja, kauniita rakennuksia, ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä. Kertakaikkiaan viehättävä paikka. Katselimme yhtäkin upeaa hotellia rannassa ja ihan näimme Hercule Poirotin köpöttävän respaan ja kysyvän viestejä. Niin, se ranta. Upea paikka. Sade teki tuloaan, mutta ei haitannut. Sillä kelillä tulee hienoja kuvia. Vielä paistoi aurinko. Tämä postaus sisältää hurjan paljon kuveja. En vaan malta olla tuikkimatta niitä bloksua täyteen!
Olimme öörlipöörtsejä, kone Malagasta Bournemouthiin laskeutui paikallista aikaa klo 8. Kaupungilla olimme n.klo 9. Matkalaukut hotskalle ja eikun uusia huudeja tutkimaan! Päätin että otan kuvan ensimmäisestä "the view" :stä. Eli ensimmäinen kohta, josta avautuu näkymä, sen kuvaisin. Oli se mikä tahansa. Onnisti. Näkymä on kaunis ja kuvaava. Vasemmalla Hercule Poirot- kuvitelman hotelli, taustalla meri ja onpas kuvassa palmujakin. Ja kaksikerroksis- bussi, tosin keltainen.
Meri veti puoleensa ja niin me menimme rannalle. Sateen uhka oli ilmeinen. Hengenpelastajat silti touhusivat ohjekylttejään. "Respect the water! Always swim between red and yellow flags!" Vaikka rannalla ei juuri ollut muita kuin hymyileviä eläkeläisiä ja me, aistin sen meiningin, ilon ja riemun ja tunnelman, josta ranta kesäisin täyttyy. Oli ihanaa katsella ja seurata vanhempia pariskuntia, kulkivat käsikkäin, kujeilivat ja istuivat penkeillä. Tervehtivät meitä, kohteliaat tervehdykset lentelivät tuulessa. Hyvän mielen ranta, ajattelen.
Bournemouth Pier on rannan keskus, valtava laituri. Punta oli maksuna, jotta laiturin päähän pääsi. Tunnustan, että kun laskeuduin laiturin alle, mielessäni oli brittidekkarisarjojen ikiaikainen juttu; "laiturin alta löytyy ruumis". Näin jo Morsen tai Barnabyn pörheltävän paikalle. Vaan hiljaista oli, ei ruumiita, ei poliiseja. Vain tyhjä pieni huvipuisto karuselleineen laiturin nokassa. Pieni söpitsy bussi, joka kertoo "Travelling in style". Sopii tyyliin.
Opaskyltit kertovat, että viereisen kylän Boscomben laiturille on matkaa rantaa pitkin n. 25 minuuttia. Ovatkohan he todella laskeneet ajan turistin askelin. Haahuilua, kuvailua, luusuilua, huokailua, ihastelua. Meillä taisi mennä enemmän kuin 25 minuuttia. Matkan varrella oli ihania uimakoppeja sekä pieniä majoja. Osa oli selkeästi sesonkivuokrattavia ja osassa oli pidempiaikaisia vuokralaisia. Kurkin majojen sisään, muutama neliö, keittolevy kaasupullolla ja yksi komero. Söpiksiä mökkisiä! Klikkaa kuvat suuremmiksi.
Aurinko houkutteli ihmisiä liikenteeseen. Sateella ranta oli autio, mutta samantien kun aurinko alkoi pilkistelemään alkoivat ihmisetkin pilkistelemään. Likat tulivat rantsuun pelaamaan lacrossea.
Alla olevan kuvan rantamökin omistajasta otti Herra Ässä. Päätin etten mene söhlimään ja myös ottamaan kuvaa, koska olisin varmasti tehnyt jotain joka olisi häirinnyt herran lukuhetkeä.
Rannalla oli paljon koululaisia, joille oli ilmeinen tehtävä annettu. Kaksi kohteliasta tyttöä pysäytti meidät. Tekivät koulutyönä tutkimusta, saisivatko häiritä meitä hetken. Oi, mielihyvin! Vastailimme kysymyksiin, kaikki sujui hienosti. Kunnes tuli haastava tilanne kohteliaisuutta pursuavalle teinitytölle. Hän mietti ääneen, että miten tämän kysymyksen nyt esittää.... Ymmärsimme ettei tyttörukka kehdannut kysyä meidän ikävuosia! Herra Ässä helpotti tuskaa sanomalla reippaasti meidän iät. Kaikkia nauratti sen jälkeen kovasti. Tyttöä varsinkin, katsoi kiitollisena. Toivottavasti lisäsi haastatteluunsa, että mukavia, kohteliaita, keski-ikäisiä huumorintajuisia turisteja olivat.
Englannissa kun ollaan, sade ei yllättänyt. Muttei haitannutkaan. Varauduttu oli. Alla oleva kuva on Herra Ässän otos. Hieno onkin!
Hullaannuin ihan täysin näistä rantatuoleista. Ihaneja! Vaikka kasat toivatkin väkisin mieleen kesän olevan ohi, niin sitkeästi rantavalvojat asettelivat tuoleja odottamaan istujia, edes hetkeksi.
Ja lisää Agatha Christien luomia mielikuvia täytäntöön. Ajeltiin tällaisella kopsulla rannalta "East cliffiä" ylös. Minua pelotti. Se lienee näkynyt kasvoiltani. Kopsumies, joka oli kuin suoraan Mennään bussilla-sarjasta, kiirehti avaamaan kopsun ovia meille ja niin ystävällisesti hymyili ja jutteli rauhoittavasti. Minua jopa siinä hymyilytti ja kiitin kyydistä!
Rannalta suuntasimme kylille. Oikeanpuoleinen liikenne sekoittaa kyllä pään! Piti olla tarkkana katua ylittäessä, ja se on kyllä sanottava, että täällä ei jalankulkijalle anneta tietä. Tielle tunkea täytyy ja toivoa, että autoilija jarruttaa. Onneksi katuun on maalattu tolloille ohjeet...
Mukavaa lounashetkeä haaveilimme, ja pubsku mielessä jatkoimme matkaa. Bournemouthillakin on oma "The Eye" eli Bournemouth Balloon. Ilmalaivailusta tulisi totta, Herra Ässä osti lipun. Minä jäin kuvaamaan maasta käsin. Pallon kulmalla olevan ravintolan kokki oli näemmä ensin tönkkösuolattu ja sen jälkeen kannettiin ulos. Ilmeiset potkut. Melkein menin kysymään kokin paikkaa, kun entinen näkyi töröttävän ulkona.
Kaupungilla kävellessä näkee paljon työpaikkailmoituksia; töitä olisi tarjolla monelta alalta. Tosin vastaavasti on aika paljon suljettuja baareja, ravintoloita. Yhdessä oli hauskat räpylätuolit. Kuvasin ikkunan läpi niitä, ja samalla meidän räpylät.
Piipahdin paikallisessa marketissa, hiuslakkaostoilla, ennen kuin menimme pubiin. Näin hyllyssä hauskoja puukauhoja. Kassalle menin kauhojen ja hiuslakkojen kanssa. Taas jälleen niin ystävällistä palvelua, mukavaa jutustelua. Ja mikä ihaninta; kassaneiti antoi minulle kirjasen. Ruokaohjeita. Kysyi kiinnostaako. Puukauhojen vaikutusta, veikkaan. Olin pakahtua onnesta astuessani kadulle, jossa Herra Ässä odotti. Ihana Englanti!
Pubissa tutkin saamaani kirjaa. Kirjan kannessa oli samoja lippuja kuin pubin katossa roikkuvissa lippunauhoissa. Haa, rugbykausi on alkamassa. Päättelin. Ohjekirja on hyville emännille; "your essential guide to food from the 20 rugby nations in the tournament". Kirjasessa kerrotaan, että kun houstaat rugbyiltoja, teet lähtemättömän vaikutuksen, kun tarjoat snacksejä, ruokaa ja juomaa jokaisesta maasta, joka osallistuu turnaukseen. Hauska idea. Kivoja ohjeita. Otan muutamia kokeiluun. Ihana kirjanen, ihana kassaneiti ja ihana pubi, jossa söimme konstailematonta pubskuruokaa. Odotukset olivat kovat; löytäisinkö pubin, jossa olisi mukavat nojatuolit ja jossa minunkin, tappi tappuraisen, jalat yleittyisivät lattiaan. Tästä pubskusta en löytänyt. Jalat heiluen olin. Vaikka muuten tuoli oli kiva. Kuten pubikin. Kolumbiasta kotoisin oleva tarjoilija luuli Herra Ässää irlantilaiseksi.
Pubissa selailimme päivän lehtiä, minä etsin lähinnä juttuja kuninkaallisista. Ystävällisyys, hyvä käytös ja kauniit käytöstavat ovat ikuinen ihailuni kohde, ja täällä Englannissa taidetaan syntyä nämä ominaisuudet omaten. Silmiin pisti lehdessä ns.mielipidesivu, kirjeitä päätoimittajalle. Jokainen aloitti tarinansa "Sir,". Ihailtavaa. Pidän.
Lounaan jälkeen pohdimme kartan kanssa, että pienen kiertolenkin kautta päätyisimme takaisin rannalle ja siitäpä ehkä jo kohti hotellia. Reippaasti askeltamaan. En osaa kuvailla miten kaunista ja siistiä täällä on. Kävelimme pienen kylän läpi, jokainen piha oli kauniisti hoidettu, ei rikkaruohoja, ei roskia. Kaunis kyläkirkko, ja se tunnelma. Jatkoimme matkaa ja pian olimmekin ihan Robin Hood- metsässä. Tuli ihan sellainen satumainen olo. Ja minä se taas näin sydämiä.
Päivä alkoi kääntyä iltaan. Hotellille suuntasimme. Reipas ja kiva päivä, Bournemouth näytti luonteensa; satoi ja paistoi. Askel jo vähän painoi ja katsekin viipyili maassa. Ja kas; mitäs kaivonkannesta bongasinkaan... Tämä on merkki. Sydän ja Ässä! Bournemout painoi juuri jälkensä sydämeeni.
