Friteeratut jalsku jalapeñoset

Ilman chiliä ei ole elämää. Sanonta Meksikosta, jota sovelsin Espanjassa. Molemmissa maissa puhutaan espanjaa, joten ei kaukaa haeta. Hassu sanonta, sillä en mitään Meksikosta ole hakenut. Sinnekin tosin pitää joskus tuupata. Silloin hakisimme elämyksiä, uusia makumaailmoja ja leimoja. Sydämeen. Mitään en nyt siis hakenut, kokkailin vain. Tai kyllähän minä kaupasta tarvekset hain.

Vaikka pääasia on jalskut, mainitsen kyllä myös naudanpotkan. Sillä täytin kuvissa näkyvät tomskut, tomaatit. Possu mielessäni menin lähikaupan lihatiskille. Harjoiteltu tilaamista oli, ja silmänräpäyksessä ne karisivat mielestä. Näin naudanpotkaa. Pakko ostaa. Pois possu! Ostin ison jöötin naudanpotkaa. Selvisin ihan kaikesta kauppa-asioinnista hyvin. Maininnan arvoista sekin. 

Pistin potkan savipataan muhimaan. 10 h ja potka oli mureaa ja niin suussa sulavaa. Keittelin haudutusliemestä ja tomskuista viinilirulla hyvän kastikkeen.  Tarjosin sen pastan kanssa. Sitä ruokaa en kuvannut. 
Leftis-tyyppinä ( hahhah ja haahaa, jämänainen toisin sanoen!) touhusin lopusta kastikkeesta tapaksia; täytettyjä tomaatteja jotka kaipasivat jotain potkua. Syntyi HHH Jalskut eli helpot, hauskat ja hyvät jalapeñot. Pahoittelen jos en ole laittanut jokaisen jalapeño- sanassa olevan n-kirjaimen päälle viiksiväkästä. Jalapeño kuuluu kirjoittaa viiksiväkänen n-kirjaimen päälle ja se lausutaan halapenjo. J ääntyy espanjaksi h. N- kirjain viiksiväkäsellä lausutaan puolestaan nj. Ja koska j- kirjain on vienyt h-kirjaimen äänteen, niin h-reppanalla ei ole lainkaan äännettä.
Viiksiväkästen puuttuminen kirjoituksessani, mahdollisesti sekä ajoittain, johtuu siitä, että joudun aina muuttamaan näppäimistökielen n-kirjaimen johdalla espanjaksi. Jostain syystä Pippanani, se on macbookini nimi, haluaa minun tekevän niin. No, minä teen. Vilauttelen välillä espanjan lippua muuttaessani asetuksia. Kiva toimenpide. Pidän Espanjasta näet. 

No nyt vihdoin niin jalskuihin! Pidämme mausteista ja tulisuudesta ruuassa. Käytin nyt kuitenkin miedompaa tavaraa, jalapeñoja. Seurailen erilaisia kokkiohjelmia, televisiosta ja netistä. Tämän ohjeen muistan napanneeni meksikolaisesta ohjelmasta ja kuulopuheen perusteella aloin puuhaamaan. Toisin sanoen ohjelmassa puhuttiin espanjaa. Käännös on vastuullani. 

Friteerausöljy kattilaan, hööki päälle, mittari työhönsä mittaamaan tavoitetilaa lämmön suhteen. Sehän on se vanha tuttu 175 astetta. Jalskujen lisäksi tarvitset vehnäjauhoja ja kivennäisvettä. Et muuta. Paitsi jos tykkäät pikkaisen paksummasta taikinakuoresta, voit ottaa lisäksi korppujauhoja. Sekoita vehnäjauhot ja kivennäisvesi, tuloksen pitää olla suht.tahnamainen. Pyöritä jalskut suoraan purkista seoksessa ja jos tykkäät, kiepauta vielä korppujauhoissa. Kun öljyn lämpö on tavoitteessa, laita jalskut friteerautumaan nätisti reikäkauhalla roiskuttamatta öljyä. Pari minuuttia, näet kyllä kun taikina on kauniin ruskea. En koskaan tuppaa kattilaa täyteen, vähä kerrallaan on hyvä. 

Kuvissa näkyvät kiviset tarjoiluastiat on tosi kätskät. Tutustuin heihin Córdobassa, Espanjassa. Kivisiä tarjoiluastioita käytettiin siellä paljon ravintoloissa. Ostimme, kun kaupassa näimme. Toimii sekä lämmön että kylmän lähteenä. 
Minulla on tekeillä jo seuraava postaus, joka on tarina Málagasta rouva Ässän silmin. Vangitsin parhaani mukaani kaupunkia kuviini. Kaivelen myös arkistojamme, ja liitän mukaan myös herra Ässän kuvaamia näkymiä siitä ehkäpä ihaneimmasta kaupungista. Tosin täytyy sanoa, että Málagalla on etulyöntiasema. Olemme olleet siellä monesti enemmän kuin muissa kaupungeissa.