Runo wasabirucolapestosta

Ilmaisen makuasiani Ässä-keittiön uudesta tulokkaasta, 
oottekos jo kuulleet wasabirucolasta! 
Maukas ja hyvä. Voimakas, maku syvä. 
Myös on tulinen. Taittui pestoksi, suli se. 

Riipinraapin riimitellen meinaa tulla tämä postaus wasabirucolapestosta. 
Äläs huoli postauksen pituudesta, sen kestosta. 
Paljon riimejä, paljon kuvia. Saat niistä toivottavasti iloa ja huvia! 

Kokkasin possupastaa, wasabirucolapestolla kastikkoituna. 
Tars varmaan julkaista tää runo sertifikoituna. 
Maailman ekku wasisruksupestoruno, uumoilen. 
Menestystä odottelen, kuumoilen. 

Wasabirucola on salaatti, 
kaupasta löytyy sieltä missä on yrttipaatti. 
Järvikylä sitä tuottaa. Yrttien suurkuluttajana sanon, heihin voi salaattiyrttiasioissa luottaa!

Nappaa suuhun pala lehteä vihreää, et mieti enempää.
Ostoskoriin päätyy se ja kotona jääkaappiin laita. 
Aika pian sieltä salaatti kokkaukseen mukaan taita. 
Varsin kauaa ei wasabirucola pysy reippaana. 
Kun ostat, käytä siis pian makuelämyskeitaana.

Wasabirucolapesto (n.2 dl )

70g rucolaa ja wasabirucolaa
1 dl pinjansiemeniä
1 dl raastettua parmesaania
1-2 valkosipulin kynsi tai noin puolet yksikyntisestä ( oman maun mukaan)
puolikkaan sitruunan mehu
0,5-1 dl oliiviöljyä

Paahda pinjansiemeniä hetken aikaa pannulla kuivalla, kuumalla.
Kaada ne monitoimikoneeseen ja viskaa perään pestyt rucolat, huumalla! 
Sursur ja pörrör, ajele tasaiseksi massaksi.
Äläkä huoli, pian se muuttuu tahnaksi! 
Mukaan vielä sitruunamehu, öljy ja parmesaaniraaste. 
Suoritettu on pestonvalmistushaaste. 

Puokkiin pistin wasabirucolaa ja sitä rucolaa tavista, 
ajattelin varman päälle, ettei tuu mokatöhnäsavista. 
Ei vallan suurta heittäytymistä siis tässä, 
myöntää runoileva Rouva Ässä. 
Uuden koklaaminen aina kyllä rohkea teko, 
taas kasvoi reseptikeko. 

Wasabirucolapestoni maustoi tagliatellepastan.
Possun ulkofilepalat nopskaan soijassa kastan. 
Ne kypsiksi paistoi pannu ja voi, 
sitten jo uunini ajastin soi. 
Otin uunista pienet paahdetut paprikaiset, 
ihanat maukkaat, oranssit ja punaiset. 

Peston leftikset käytin tavalla mallikkaalla. 
Jos kalaa et syö, viittaa seuraaville riimeille kintaalla.

Lauantaina aamiaspalukalla tymäkällä yllätin Ässä-herran. 
Kollasin pakastinta, mielessä savulohi jonka sinne tuuppasin päivänä kerran. 
Lehtitaikinaan koskaan ei pety, 
pidä vaan huoli ettei se liikaa vety. 

Kaulin ja painelin taikinalevyjä kimppaan kaksi, 
näin muuttui ne pyöreäksi piirakaksi. 
Uunissa kypsäksi pohjan paistoin. 
Melkein jo ihanan voisen maun suussani maistoin. 

Jäähdytin piirasta jottei tuorejuustosta tule päällä sen "kermaa", 
tätä kyllä vieraillekin tarjoilla kelpaa! 
Jääkaapissa näin leftiksen leipäjuuston, 
sain mieleeni makumuiston. 
Paistoin sen voissa, en liian kuumalla pannulla, 
on niin hyvää että voisi syödä roppakaupalla, saavilla, kannulla! 

Piirakan päälle tuore- ja leipäjuusto, sekä lohisilppu, 
mieleni oli iloinen, veikeä ja vilppu. 
Mielestä kaikki huolet kokkaillessa lähti, 
viimeistelyksi sopi vallan mainiosti pestorucolainen tähti.  
Kuvasta tähtiä ei oikein huomaa,
mutta ilahdutti ne kovasti Herrä-Ässä, rakasta kuomaa.