Kanoista tekoihin!
/
Olipa kerran kaapissamme kanaa. Olipa kerran, jos toisenkin, mielessä herkkuruoka. Siispä. Kanoista tekoihin.
Tässä tärähtää mahtis resepteinen. Pa-kah-dun. Kyllä vaan! Tykkään niin Herra Ässälle kokkailla hyvää, ja suorastaan sulan hänen kehuihinsa. Olen taas sulanut. Pitäisi kai sanoa, että olen sulaa kanaa :-)
Hiilareita vältellen syntyi tämä. Siis niitä sellaisia hyhhyh-hiilareita. Tai ei ne ole hyhhyh, valitettavasti, mutta lihottavat. Turvottavat. Tukaloittavat. Massua. Oloa.
Olen pohdiskellut aihetta. Panerointi ilman korppujauhoja. "Taustajoukoissani" oli italialainen rouvaskainen. Löysin netistä videon. Hänen kokkailujansa. Sujuvasti italiaa kuunnellen (lue: videota katsellen) päättelin muutamat jutut. Taipuivat ässävinkkisiksi. Tuuppasin vinkkiset koklaukseen. Tuloksen kehtaan jakaa. Tässä!
Ässävinkki-jujuna on panerointi ilman vehnää. Toinen juju on helppous. Kaikki samassa pussissa.
Pussissa marinoitu ja paneerattu kana
600g kanaa suikaloituna
Marinadi:
n. 2-3 rkl sitruunan tai limen mehua
1 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl kurkumaa
1 tl suolaa
1/2 tl cayennepippuria tai tabascoa maun mukaan
mustapippuria
3 valkosipulin kynttä
voit halutessasi lisätä myös inkivääriä 1-2 tl
Pilko kana ja valkosipuli. Sekoita marinadin ainekset. Kaada marinadi pussiin ja kaada kanan palat joukkoon. Puristele ja hölskyttele. Annan marinoitua jääkaapissa vähintään 2 tuntia, tai vaikkapa seuraavaan päivään.
Nyt seuraa se jännittävin osuus. Tämä on ihan minun lemppari ja tästä pakahdun. Maailmasta helpoin panerointi. Ilman höttöhillareitakin.
Riko kanojen joukkoon pussiin 1 kananmuna.
Lisää perään 3 rkl "maizenaa" eli maissitärkkelystä.
Hölskytä, purista, sekoita ja tarkista että panerointiainekset levittäytyvät kaikille kanoille.
Kanat voi kypsentää korkeammassa kattilassa tai paistokasarissa. Tein jälkimmäisessä. Lurautin kasariin pari desiä friteerausöljyä, kuumensin sen ja reikäkauhalla laitoin kauniisti kananpaloja kypsymään. Tee kanaerottelu. Ovat takertuneet toisiinsa. Koska kananmuna ja maizena.
Käännä kananpaloja välillä ja tarkkaile kypsymistä. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, riippuu kananpalojen koostakin. Minulla meni muutama minuutti, koska palat oli niin pieniä.
Seuraavana etappina on sitten lisukkeen valmistelu. Tein palsternakasta ja porkkanasta "pastasuiroja". Silppusin myös hieman tuoretta pinaattia. Keitin ne suolavedessä. Muutama minuttii riitti, jotta rapsakkuus säilyy.
Mielessä oli valkosipulisipsit. Nyt kun kerran kasarissa öljyä kuumensin. Samalla pösäytän sipsuja! Slaissasin ohueksi yksikyntisen valkosipulin. Upotin valkosipulit kasariin jossa oli reilusti öljyä pohjalla. Mukaan heitin myös kokonaisia basilikan lehtiä. Tein tämän ennen kanojen paistamista.
Uppopaistettuja valkosipulisipsejä ja basilikaa.
Ruoka ei olisi kaivannut kastiketta. Tein sellaisen kuitenkin. Huomista varten. Ajattelin, että jämät saavat muhia kastikkeessa huomiseen. Huomenna vaan lämmitys pannulla. Kastike on sellainen jännä asia. Liha, mikä tahansa, on minusta lämmitettynä parempaa kun se on saanut nukkua kastikkeen joukossa. Jännää testata miten tämä paneroitu kana käyttäytyy lämmitettynä. Kastikemuhina.
Meillä oli jääkaapissa mascarpone-tuorejuustoa. Sitä tuppaan leivontaan käyttämään. Italialaisen taustajoukkorouvani kunniaksi tein kastikkeen siitä.
Kattilan pohjalle tilkkanen maitoa ja sulatin mascarponen siihen. Lisäsin vain mustapippuria ja suolaa. Tällä kertaa päädyin simppeliin. Päätin kuitenkin jalostaa tästä tysäkämmän version. Mielessä muhii jo.... :-). Se on sitten toisen tarinan alku, se että olipa kerran mascarponejuustokupsu ja Rouva Ässä yhtäaikaa keittiössä.
Ei ole enää kovinkaan pitkä aika siihen kun meidän mäyrinkäiset muuttavat kotiin asumaan kanssamme. Valmisteluja on jo tehty. Koira-aitauskin valmistuu nyt viikonloppuna. Odotettuja ovat he. Rakkaita pieniä. Kultapulluskoisia. Ajatella. Pian saan kokkailla kanaa taas kaksin kupsuin. Mausteinen versio ja ei mausteinen. Teen sen niin hyvin mielin.
Herra Ässä heitä taas kuvasi. Hilkka häiriköi nukkuvaa Kerttua.
