Chilipölyä nuudelisalaatissa

Meillä ollaan lomalla. Ilmat olleet justjetsulleen sellaiset. Kuten kuuluu olla. Kun on ihminen, ja toinenkin eli koiraihmiset, lomalla. Ihanaa kun voi ottaa rennosti lasillisen kokkaillessa, ja ruuan kanssa. Toisenkin. Keskellä viikkoa. Ihan nauratti. Vallan oli villi olla!

Taisin aiemmassa postissani jo mainita. Meille muutti kaksi koiraa. Melkoisia ihanuuksia. Molemmat. Yhtä paljon. Viikko eletty yhdessä. Kaikinpuolin mennyt tosi kivasti. Uskallan sanoa kaikkien neljän puolesta, että viihdymme kimpassa. Likat ovat reippaita, touhukkaita, he nukkuvat öisin hyvin, ovat kilttejä ja autoilukin sujuu. Se mikä kotikokin sydäntä lämmittää varsin, on ruokailu. Syövät hyvin ja kaikkea. 
Koska likat, olen tehnyt nyt yksinkertaista ja nopeaa ruokaa. En halua kuluttaa aikaa köökkisessä. Olemme syöneet usein esimerkiksi salaatteja. Tämä on Rouva Ässän Toronto-salaatti. 
Söin Torontossa, taannoin matkallamme, salaatin, jossa oli uppopaistettua ohueksi siivutettua naudanfilettä, sinihomejuustoa, herkkusieniä ja vihreätä salaattia. Tein kans. Friteerasin herkkusienet. Oma twisti siitä salaattiin. 

Ja koska lämmin ilma; grillausta. Samalla likat saavat mäyrinkäisinä nuhjustaa ulkona ja kaivella kolojaan. Niin söpöä! 
Kanaa grillasimme viimeksi ja siitäpä kerrasta tulee tämä posti. Juttelimme Herra Ässän kanssa. Koskahan likat hokaavat, oppivat että hekin aina saavat. Kun grillataan. Topponen tiesi. Aina oli hälle oma kupsu. Nyt on aina likoille omat kupsut. Ja Topposesta ihanat muistot <3

Kanamme marinoin teriyakikastikkeella. Kaveriksi tein paistetun nuudelisalaatin sekä inkiväärihillokkeen. Herra Ässä hymyili ja söi, hymyili ja söi. Kehui aina välillä. Muikeana olin. 
On ollut hauska huomata, että Hilkka varsinkin viihtyy keittiössä. Mammistelisi mielellään siellä. Mieluiten paikassa johon aurinko aamusta paistaa. Lämmin aurinkokolo. 

Hän on tässä kuvassa meidän Kerttu. 

Ja hän on tässä kuvassa meidän Hilkka.

Aloitin tämän postini ruokaan liittyvät toimenpiteet korkkaamalla kuohuviinin. Se on kivaa. Herra Ässä leikitti likkoja, minulla olis siis omaa aikaa keittiössä. En vielä voi syväluotaavaa analyysia antaa. Vasta viikko kimpassa. Ei vielä ole ollut tunnelmaa, että kahden kanssa olisi työläämpää. Päinvastoin. Heistä on seuraa toisilleen, leikkivät kimpassa. Opettavat toinen toistaan; kun toinen hokaa jonkun opetushomman, toinen matkii. Kerron jatkoa aina sitä mukaa aiheesta, kun elämää elämme. Ja palataanpas taas siihen ruoka-asiaan....Meinaa juttu karkailla likkoihin koko ajan!

Inkiväärihillokkeen keitin. Siitä hyvä aloittaa. Se saa jäähtyä.
Tässä ohjeistus: 

2-3 tl valmista inkivääritahnaa tai 2 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
1 dl vettä
2 valkosipulin kynttä pieneksi raastettuna
1 dl muscovadosokeria

Mittaa kaikki ainekset pieneen kattilaan. Keitä hilloa, kunnes sakeutuu ja neste haihtuu. Siihen menee n.20 minuuttia. Anna hillokkeen jäähtyä. 

Pilkotin seuraavaksi broiskupihvejä, teriyakikastiketta kaadoin joukkoon heidän. Herkistyin kokkaillessa siinä, kun kaksi kupsua taas sain laittaa. Toiseen mausteet ja toiseen ei-mausteet. 

Herra Ässän mennessä virittelemään grilliä, tein nuudelisalaatin. Ja nyt vinkkaan, että tehkää kuten minä en tehnyt. Ensin pannulle öljy. Vasta sitten pikkuhiljaa sulatellen voi. Koska voi toimii aina ruskistajana. Tarkoitettu oli vaaleampi nuudelisalaatti. Palaamaan ei päässyt, maistui hyvältä. Mutta hiuksen hieno on se ero liian tummuneella nuudelilla ja vaalealla. 

Rouva Ässän chilipölynuudelisalaatti 4:lle

2-3 pussia munanuudeleita
0,5 dl öljyä
n. 50g voita
0,5 dl seesaminsiemeniä
1,5 dl mantelilastuja

Salaattia tai kiinankaalia (maun mukaan)

pakastettua chiliä (kokonaisena)

Laita pannu hellan höökille ja kaada öljy pannuun. Anna lämmetä. Riko nuudelit raakana pannulle ja sekoittele. Lisää seesaminsiemenet ja mantelilastut. Sekoittele. Kun öljy alkaa kuumenemaan, pienennä hellan höökiä. Lisää voita paloina ja anna sulaa. Muhittele ja hauduttele nuudelisalaattia hetken aikaa. Älä ruskista liikaa. Salaatin kuuluu olla gruntsuvaa ja rapsakkaa. 

Revi käsin lautasen pohjalle salaattia tai kiinankaalia. Kaada päälle nuudelisalaattia. 

Ja nyt Ässä-vinkki: 

Minulla on aina pari chilipalkoa kokonaisena pakastimessa. Koska siitä saa raastettua hyvin kätevästi chilipölyä ruokaan. Saa säädeltyä helposti chilin määrän, ei tule liikaa ja tarpeessa voi hyvin helposti lisätä sitä. Chiliä ei mene hukkaan, eikä sitä ole vaikea saada pieniksi paloiksi. Puhumattakaan siitä kuinka haastavaa on muistaa ettei hiero silmiään kun on pilkkonut chiliä... Pieniteräinen raastin, kivikova pakastettu chili. Ihanat yhdessä. Siitäpä tuppas Rouva Ässän vinkki vinkkinen, ole hyvä!

Vielä ei ole meillä kesäköökkistä. Hakee muotoaan ja rahoitustaan. Jos ens kerralla ei lähdetä reissuun kun saadaan säästötilille saldoa. Että jos joskus sen kesäkeittiön terdeineen saisi tehtyä. Meillä vaan tuppaa maailma kutsumaan aina. Tällä nykyisellä terassiversiollamme on nyt kolme kesää pärjätty ja ihan kivasti. Pidämme patinoituneesta ( lue hilseilevästä ja römisköisestä) pöydästämmekin paljon. Pihaa kuitenkin on nyt vähän uusiksi pistettty. Koska likat. Aitaus portteineen tehtiin. Ja kas. Voiko likkojen portti olla muu kuin sukupuolineutraalin punainen! Ei voi! 
Kuvassa näkyvä pöytä toimi ennen apparina grillillä. Nykyään se on puolivälin krouvi - portinpielen apparilaskutila.  Herra Ässä kekkasi siirtää pöydän portinpieleen. Siihen saa laskettua tarjottimen matkalla keittiöstä grillille ja sitten avattua portin. Toiselta puolen porttia pystyy nostamaan tarjottimen mukaansa ja jatkamaan matkan grillille.  Minä leikin pari kertaa puolivälin krouvia. Jätin viinilasin törölleen odottamaan, kun hain jotain tärkeitä köökkitarvikkeita sisältä. Toimii hyvin laskutilana sekä krouvina. Arvostan. 

Ihana oli istuskella ulkona. Ihan ekoja lämpöisiä päiviä. Kesä tulee. Ainakin piipahti nyt, kesänykäsy, jos ei meinaa kokonaan jo tulla. Ihana aurinko. Ihana lämpö. Ovat ne kaksi aina tervetulleita elämäämme. Aurinko vaan oli menossa siinä istuskellessamme, siltä illalta meiltä pois.  Muutamat kuvat oli napsittava. Seuraavassa kuvassa on tuotesijoittelua. Ilmainen mainos, toisin sanoen. Herra Ässän mielestä olut maistuu nautittuna lasipullosta. Minä pidän viinistä nautittuna lasista. Jotka ovat muuten kirppislöytöjä. Kivat on. Kaapissa on lisää. 

Herra Ässä oli valmiiksi grillinyt kanaiset. Sivellyt kastikkeenkin kokonaan. 
Meidän kanat on orrella. Likkojen kana levyllä. Valmiina pilpotettavaksi pallokupsuihin. 

Istahdimme syömään. Hyvää ruokaa. Suorastaan ihanaa oli. Inkiväärihillokekin, ai miten oli ihanan makea mutta suolainen. 

Kattauskikkailunikin on kiva. Ruokaliinan taittelin hillopurkkiin, mukaan aterimet ja nappasin oksan rosmariinia. Kaunista! Katan mielelläni kauniisti arkenakin. Ruokapostini on suht.nopska valmistaakin, ja helppo. Ja hyvä. Voisin lisätä tähän paljon adjektiiveja. Tykkäisin kovasti paljon että koklaat tätä reseptivinkkiäni. Tykkäisin kovasti paljon myös siitä että jotta jos tykkäät touhuistani, painaisit Facebookissa sitä "tykkää-nappilaa". Netin kautta jos luet bloksuani, paina tykätessäsi sydäntä bloksuni lopussa. Ja jos asiaa sinulla on; käytä kommenttikenttää. Kanssani saa jutella. 

Loppuun koiruuskevennys. Likat tykkäsivät kanasta. Naurettiin kun samaa tahtia etenivät kupsujaan tyhjiksi, myötäpäivään mentiin tasatahdilla. 
Sitten olikin hyvä nukahtaa huopien lämpöön. Jotta jaksaa aamulla herätellä meitä n.klo 05.00. Mikä minulle, aamunvirkulle, kyllä sopii oikein hyvin. Ettei siinä! Oikein odotan yhteisiä aamulenkkejä likkojen kanssa. Nyt vielä saa kohdata hirviä metsäpoluilla yksin. Kuten kävi viime viikolla. Onneksi. Olin yksin. Onneksi hirvi säikähti lujempaa juostakseen karkuun. Olisi likkojen kanssa voinut olla mäyrinkäisrallia punaiset hihnat hirvijahdissa heiluen. 

Ps. Meillä oli vappuaattona häinen päivä, tahtomisesta tuli 7 vuotta