Piparjuurinen pinaattikeitto ja sydänjuurinen mäyräkoiravideo

Maltanko olla laittamatta postini alkuun heti linkkiä mäyrinkäisvideoiseen...! Herra Ässä teki likkojen ekkukaksviikkoisesta niin hienon viideon. Tuuppaan sen postissani peremmälle. Samalla sanon: söpöysvaroitus! 

Pinaattikeitto. Se on sellainen suosikki. Meillä. Tykkään varsin paljon. Meinaan kun tekeminen on tavattoman helppoa. Pinaattikeitto on hyvää jos tykkää. Minusta siitä peisikkimallista puuttuu jotain. Laitoinpa version oman. Piparjuurista tuorejuustoa lisäsin. Herra Ässä on perinteisen pinaattisen keittosen kannalla. Kunnioitan sitä. Tosin maistettuaan minun piparjuurista, hän totesi hyväksi. Kysyi kokkasinko rakkaudella. Piparjuurineen, sydänjuurineen kokkasin. 

Kun kokkaan pinaattikeittoa, hämmentelen aina mummuni vanhalla kauhalla. Puinen, kulunut kauha. Ajattelen lapsuuden leikkiä ja sanon "tule hyvä keitto". Jostain syystä siitä seuraa mieleen vanhan ajan maitopullot. Kuuluu minun pinaattikeittovalmistusoperaatiooni, maidot pulloissa. On ihanaa lurautella maitoa keitokseen pulloista. Vanhaan malliin. 

Pinaattikeitto

50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
1 pss pakastepinaattia (ja / tai tuoretta pinaattia silputtuna)
ripaus mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl piparjuurituorejuustoa/ lautasellinen ( maun mukaan)

keitettyjä kananmunia

Pinaattikeittoon kuuluu perinteisesti valkopippuri. Paitsi meillä. Muistan lukeeni jostain, että joku kokki on sanonut ettei valkopippuri kuulu ruuanlaittoon. Ohimennen sen lienen lukenut, en meinaan muista kokin perustelua. Olen koittanut asiaan etsiä valaisua. Turhaan.

Mustapippiksessä on minusta enemmän luonnetta. Sellaisesta pidän. Mustapippis on lempimausteeni. Kuninkaallismauste. 
Olisi varma valintani jos yhden mausteen vain joutuisin valikoimaan. Sellainen tilanne jos tulisi. Hyvä on se asia miettiä valmiiksi. Ettei sitten mahdollisessa valintatilanteessa tarvitse turakoida vaan vastaus on reipas ja tulee heti! 

Keittokuvissa kananmuna koittaa markkeerata sydänmallista. Ensikokeilussa oli hieno puristin. Sydämen malliin munia. Ihana muotti muottinen. Ystäväni vinkkasi minulle sitä, oitis tahdoin. Se on hauska. 

Ja sitten mäyrinkäiskuulumisiin. Meillä menee hienosti. Puuhaa ja tohinaa piisaa. On opeteltu uusia asioita. Koulukin jo aloitettu. On sanottava, että Hilkka on jo tokaluokkalainen, Kertun ollessa vasta ehkäpä eskarissa. Kerttu on sitten taas puolestaan taitavampi löytämään erilaisia asioita. Kun naminpiilotusleikkiäkin leikitään. Hän on sukkelampi hoksaamaan miten saa namin piilosta. 
Aikaa kahden kanssa kuluu enemmän. Koulutushommat tehdään molempien kanssa erikseen. Välillä leikitäänkin erikseen. Kaikille osapuolille on tärkeää olla välillä vain toisen pennun kanssa.
Likat viihtyy myös hyvin keskenään, ja leikittävät toisiaan. Toinen kun oppii jotain, toinen matkii. Oppii samalla. Ihaneja pentusia he ovat. Tässä lupaamani video: