Salaisuuspossua -Iberico secreto
/
Tiedäthän sen tunteen. Löydät sellaista mitä et olisi uskonut. Koska et olisi uskonut, et ole voinut kuvitella. Ja koska et ole voinut kuvitella, et ole etsinyt. Kun se jutska tupsahtaa tietoisuuteesi, pakahdut.
Prisman pakastinkaapilla tapahtui se. Pakahtuminen. Iberico-possun secreto. Maailmani mun ihanein liha. Maukkain ja mehevin. Espanjasta tuttu. Sielläkään ei kaikkialta saa. Enpä voinut kuvitella että Prismasta! Luonnollisesti liioittelin ja ostin meille kaksi palaa. Yhdessä olisi ollut.
Secreto on läheltä possun lapaa. Jossain siellä vatsarasvan alla se on. Siinä on valkoista lihasrasvaa paljon. Liha tuntuu käsiinkin sellaiselta kuin olisi voilla ja kermalla sivelty. Mehevyyden salaisuus. Toden totta. Salaisuus.
Possujen paketissa luki "Familia". Kuukkeloin tarkemmin; familia.fi. Aikas kiva. Tuoteperheessä heillä vaikka mitä. Muitakin osia saa iberico-possusta.
Secreto on itsessään hyvin maukas, ei sovi makua peittää. Näin tuumailin, kokkaushommeissa. Makumuistoissani Espanjasta on secreto jota ei ole marinadissa pidelty.
Secreto on hyvin helppo valmistaa. Rasva sulaa; pitää lihan meheväisenä.
Ota liha huoneen lämpöön noin tunti ennen valmistamista.
Pyyhkäise lihan pinta kuivaksi.
Suolaa ja pippuria. Halutessasi paprikajauhetta.
Paista parilapannulla tai grillaa n. 3-4 minuuttia/ puoli.
Laita hetkeksi folioon ennen tarjoilua.
Espanjassa secreto tarjoillaan valmiiksi paloiteltuna. Niin tapahtui Rouva Ässänkin tarjoilemana.
.
Yksinkertaista ja hyvää ajattelin secreton lisukkeeksi. Pääasiana lihan pidin. Espanja edelleen mielessäni valmistui kaunis ja värikäs värinen salaatti.
Tomaatteja lohkoina. Asettelin kauniisti kupsun pohjalle. Päälle revin vuohenjuustoa ja ripottelin oliiveja. Vihreän värin ja ihanan maun antoi tuore oregano. Ripsaus mustapippuria. Salaatti on valmis. Tomaatti on itsessään niin mehukas etten edes öljyä käyttänyt.
Herra Ässä grillasi molemmat palat secretoa. Suunnitelmani oli selkeä. Leftikset söisimme brunssiaispalukaksi. Ajatus johdatti että joku kastike. Olisi mainio. Äkkiseltään kekkasin, viskidippi. Bongaus Tyrniä ja tyrskyjä- blogista.
Kuukkeloin ohjeen. Kurkistus kaappiin. Ainekset löytyi.
Pienesti suhasin omiani. Majoneesin vaihdoin ranskankermaksi. Mausteita laitoin enemmän. Majoneesissa on enemmän makua, siksi maustoin reilummalla kädellä ranskankerman. Jonka happamuutta mausteet myös taittoivat. Hyvä tuli. Taivaallinen suorastaan.
Viskidippi ( 4 annosta)
200g ranskankermaa/ tai majoneesia
1 dl sweet chilikastiketta
1 rkl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 tl paprikajauhetta
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
3 rkl viskiä
Sekoita kaikki ainekset ja anna maustua jääkaapissa. Maista dipin viskisyys. Jos tarve, lirauta lusikallinen lisää ;-)
Kattaus on puoli ruokaa. Vanhasta klohmuisesta kakkuvuuasta oli mainioksi aterinpidikkeeksi. Romujen rakastajan kattaus!
Juhannus on juhlittu, heinäkuu on huudeilla. Meillä oli poikkeustila juhannuksena. Tavaksi on tullut kesäkuiset kaksi viimeistä viikkoa Espanjassa viettää. Tänä vuonna oli toisin. Toistaiseksi passittomat mäyrinkäisneidit pitivät meidät kotosalla. Kiva oli pitkä viikonloppu olla. Kotona. Kiireetöntä kokkailua, kotoisia touhuja ja leikkiä koiruuksien kanssa. Pientä, lyhyttä lenkkiäkin jo tehdään. Jotta osataan olla. Hienosti hihnassakin.
Hilkka Ja Kerttu saivat tietysti myös osansa secretosta. Näytti olevan mäyrinkäistenkin suunmukaista. Vallan piti temppujakin syödessä tehdä. Meidän likat.
