Olutpestoilua ja matkahaavehdintaa

/

Ihanimpia hetkiä viikollani oli se, kun kaadoin lasiini ruuanlaittoviiniä. Otin pannun kaapista, ikkunalaudalta basilikapuskat, valkosipulit kupsustaan. Ruokapalukkaa laittelemaan. Basilikan tuoksu. Hyvä hetki ja hyvän mielen tavoittelu. 

Olen tahnaihminen. Edelleen. Postitan tässä uuden tahnani tarinan. Se syntyi juhannuksena. Halusin tahnatouhuta raikasta. Yrttiöljyä, haavehdin.  Sherrylläkö maustaisin. Pohdin olisinko rohkea. Vaiko pelaanko varmemman päälle. Valitsin varmemman. Tumman oluen. Herra Ässä ilahtui tietäen taka-ajatuksestani, kun oluttuopposta kiikutin hälle. Olin siitä siipaleen omaan käyttööni, tahnatarkoitusperään, ottanut. Tästä alkoi olutpeston tarina. Elämään jäi meidän keittokirjaamme, köökkiseemme.

Basilikasta toimeen, sanoo Rouva Ässä! 

Olutpesto

2 ruukkua basilikaa
2-4 kynttä valkosipulia
1 dl saksanpähkinöitä (pinjansiemenetkin tai muukin pähkinä käy)
0,5 dl tummaa olutta
0,5 dl rypsiöljyä tai hyvää oliiviöljyä
4 rkl palmu- tai fariinisokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Laita ainekset mortteliin tai tehosekoittimeen. Survo tai surauta tahnaksi. Maista maku. Lisää jotain ainesosaa jos makutunnelma vaatii. 

Olutpeston kaveriksi tein helppoa ja suht. nopeaa ruokaa; possunsisäfilettä bataattipedillä. Paistinpannun hellan hellälle höökille laitoin. Siihen öljyä, voita, tuoretta basilikaa sekä valkosipulia. Sekoittele ja anna makujen irrota. Tässäpä Ässä-vinkki: ota yrteistä ja valkosipulista maku voiöljyseokseen jossa paistat lihan. Varo ettei valkosipuli ruskistu, pala. Eli hellällä hellanhöökillä touhua makujen irrottelu. Viskasin pannulta makujansa osin pannulla luovuttaneet basilikat ja valkosipulit tehikseen ja surautin pestoni joukkoon. 
 

Paistoin makuöljyssä possuun ruskean pinnan. Uuninkestävän pannun reunoille laitoin siivuttamaani bataattia. Possunfile pannun keskelle ja kaadoin paistinpannulta yrttisen makuöljyn bataattisiivujen päälle. 
Mukaan uuniin mahtui myös halkaistut kirsikkatomaatit. Siellä ne kimpassa kypsyivät. Paistomittari on hyvä ja tarpeellinen kaveri. Kertoo possun kypsyyden. 

Pannu pöytään ja kutsumaan Herra Ässä syömään. Oi miten kauniit vanhat lautaset sainkaan kattaa. Sain nämä tädiltäni. Joka lukee bloksuani. Pidän siitä! Kuten näistä lautasistakin. Ovat ykkössuosikkilautaset meillä. Tavattoman kauniit, eikö! 

Meillä on Herra Ässän papan tekemä höyläpenkki pikkupöytänä. Sen nimesimme hänen kunniakseen Tatun baariksi. Siihen syömistouhujen jälkeen usein istahdamme. Niin nytkin. Haavehtimaan. 

Olen tässä tuumaillut että haaveet ne ihmisen hyvällä mielellä pitää. Aina ei haaveista ole todeksi. Vaikka kuinka haaveilisi, aloittaisi toteen tekemisenkin. Kun hippasta vaille vuosi sitten aloitin bloksutouhut, kerroin teille että haavehdintaa oli tekeillä. Olin edennyt todeksi tekemiseenkin. Se oli haave omasta kahvilasta. Tässä vuoden aikana on elämää eletty. Ollaan tilanteessa etten pysty haavettani toteuttamaan. Elämän peruspilari terveys säätelee niin paljon.   
Haave. Haudattava se on, unohdettava. Se on tuskallista. Haastavaa hyvää mieltä oli ylläpitää. Suru ja pettymys vievät voiman. Päätin kuitenkin. Kaivoin mieleeni hyviä asioita.  Eläkeikään asti oli kahvilahaaveeni tarkoitus kestää. Se haave ei nyt toteudu, mutta eikös yhden kahvilan tilalle mahdukin monta pienempää haavetta! Siihen eläkeikään asti ja ylikin! Niin sitä pitää! Pyrstö pystyyn Rouva Ässä! 

Sherrylasilliset, hömpsyt otimme Herra Ässän kanssa. Haavelistan teimme. Yhdessä.  On vaan päätettävä uusista haaveista. Sellaisista joiden toteuttaminen on  mahdollista omin ponnisteluin. Juteltiin; "nyt kun". Poistimme sanavarastosta "sit kun". Lähtisimme ensi keväänä sellaiselle matkalle josta olemme kauan jo haaveilleet. "Sitten kun saamme säästettyä".
Säästäminen alkaa nyt. Lähdemme ensi keväänä. "Nytkun" ei koskaan tule, jos ei päätä ja matkakukkaroon ala säästämään. 
Herra Ässä joka on hyvä kameroimaan ja videoimaan, teki oheisen hienon videon. Oijoi, matkakuume kuplii jo! 

Nyt kun on hyvä. Se alkaa tästä.